Kesä 2014: kaksi merta

Tämä artikkeli on ensimmäinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti John Nurmisen Säätiön Tuula Putkinen. Kuvat ovat vapaaehtoisten meripelastajien ottamia.

Viime kesänä rikottiin ennätyksiä – hyvässä ja pahassa. Idässä eli Suomenlahdella koettiin ennätyskirkkaat vedet, kun taas Hangon länsipuolella velloivat kilometrien pituiset sinilevälautat. Pääsyynä lännen katastrofiin oli Itämeren pääaltaan syvänteisiin ajan kuluessa kerääntynyt suuri fosforivaranto, jonka alkuvuoden talvimyrskyt sysäsivät liikkeelle. Sinilevät tarvitsevat fosforia kasvaakseen ja toisena tekijänä sinileväkukintoja kiihdyttää lämpö. Lämmin heinäkuu aiheutti sitten sinilevien räjähdysmäisen leviämisen Saaristo- ja Ahvenanmerellä.

2015-02-19_12-39-47
Saaristomeren tila on joinakin kesinä ollut suorastaan karmiva. (Kuva Mikael Albrecht)

 

Pietarin jätevesiremontti ja Kingiseppin fosforivuotojen tukkiminen tepsivät

Poikkeuksellisen pitkä kuuma kesä oli todellinen happotesti Suomenlahden tilalle. Vedet kuitenkin pysyivät kirkkaana. Kaksi yksittäistä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kaikkein eniten Suomenlahden ennätyskirkkaaseen tilaan: Pietarin jätevesien tehostettu ravinteidenpoisto sekä Kingiseppin jätekipsivuoren fosforipäästöjen loppuminen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan heinä-elokuun keskimääräiset levien määrää kuvaavat klorofylliarvot olivat Suomenlahden itäisimmillä havaintopaikoilla 2000-luvun alimmalla tasolla.

John Nurmisen Säätiöllä oli merkittävä rooli sekä Pietarin jätevesiremontissa että Kingiseppin fosforivuotojen tukkimisessa. Pietarissa se toteutti yhdessä vesilaitoksen kanssa kemiallisen fosforinpoiston kaupungin kolmella suurimmalla jätevedenpuhdistamolla. Kingiseppissä säätiö aloitti yhteistyön Fosforit-lannoitetehtaan kanssa heti vuodon tultua ilmi. Nyt on näytetty toteen, että konkreettisilla toimenpiteillä saadaan myös konkreettisia tuloksia.

Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014
Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014. (Kuva Tero Markkula)

 

Työtä riittää vielä

Tehokkain ja nopein toimenpide Itämeren pääaltaan tilan parantamiseksi – ja sitä kautta myös Saaristomeren tilan parantamiseksi – on leikata suurimpien yksittäisten kuormittajien päästöjä Puolassa, Baltian maissa, Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Ihmekonsteja ei ole, mutta tämä kesä näytti, että jo meidän elinaikanamme on mahdollista saavuttaa näkyvä muutos meren tilassa.

Entä sitten Suomenlahti, onko sen tila nyt pysyvästi hyvä?

Suomenlahdellekaan ei voida tuudittautua siihen, että tämän kesän hyvä levätilanne säilyisi. SYKE varoittaa, että Suomenlahden kehitys ei jatkossa välttämättä etene suoraviivaisesti parempaan suuntaan. Happitilanteeseen ja fosforipitoisuuksiin vaikuttaa keskeisesti Itämeren pääaltaan syväveden ajoittainen virtaaminen pitkälle Suomenlahden itäosiin asti. Pintakerroksiin sekoittuessaan hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori voi nostaa rehevyystasoa merkittävästikin.

Oleellista on, että Suomenlahti ei voi puhdistua kokonaan ennen kuin koko Itämeri puhdistuu.

Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta.
Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta. (Kuva Andreas Hindrén)

 

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta. Tieto ovat jakamassa mm. Espoon kaupunki ja John Nurmisen Säätiö.

Meripelastajan vuosikello

Vapaaehtoisen meripelastajan uusi vuosi on huhtikuussa. Silloin alkaa tapahtua ”isolla kädellä”: aluksiin tehdään hikihatussa viimeisiä keväthuoltoja, aluksien varusteita tarkastetaan ja uusitaan/huolletaan tarvittaessa, meripelastaja huoltaa omat henkilökohtaiset varusteensa ja maksaa yhdistyksen jäsenmaksun taas vuodeksi eteenpäin. Pääkaupunkiseudun uudet tulokkaat valitaan huhtikuun alkupuolella ja heidän koulutuksensa alkaa jo huhtikuun lopussa Helsingin Matosaaressa pidettävällä BootCampilla.

Tulokkaiden bootcamp Matosaaressa
Tulokkaiden bootcamp Matosaaressa

 

Huhti-toukokuun vaihteessa alukset ovat toivon mukaan vedessä ja viimeisetkin meripelastajat heräävät talviunilta ilmaantuakseen rantaan ensimmäisiin avovesikauden koulutuksiin. Päälliköt ovat päällikkökokouksessa jakaneet päivystysvuorot ja miehistö ilmoittautuu partioajoihin Messi-webbipalvelussa. Toukokuussa partioajoja on jo lähes joka ilta ja viikonloppu. Ensimmäinen aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä viimeistään tuo ensimmäiset keikat kun huviveneilijät lähtevät ensikertaa talven jälkeen liikkeelle. Yksi yleisimmistä syistä kevään ensimmäisille keikoille on polttoainetankkiin kondensoitunut vesi.

Touko-kesäkuussa meripelastaja eli ”mepe” on jo täydessä (vapaaehtois)työntouhussa. Kotiväki tietää kauden alkaneen todenteolla kun mepe sanoo tulevansa kotiin ”joskus”, sen sijaan, että antaisi täsmällisen kellon ajan. Inkoon Bågaskärissä käydään kouluttautumassa Suomen Meripelastusseuran järjestämillä Pelastustekniikka-, Konemies- ja Pelastustekniikka Jatko -kursseilla ja samalla suunnitellaan Juhannuspäivystystä. Se vietetään Herrökobbenilla, jossa on Espoon mepejen saaritukikohta Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Sieltä käsin on hyvä tehdä niitä välillä jopa kymmeniä keikkoja mitä Juhannuksena yleensä tulee.

Heinäkuu onkin sitten kiirekuukausi. Aika moni huviveneilijä lomailee, mutta niin lomailee meripelastajakin eikä aina välttämättä meripelastuksen merkeissä. Tästä syystä heinäkuussa onkin helppo kerätä meripäiviä kun merelle ei ole tunkua muiden mepejen viettäessä kesälomaansa perheiden kanssa. Merellä voisi olla 24/7 koska huviveneilijöillä on kausi kuumimmillaan ja keikkoja tulee tehtäväksi useita per päivä. Onneksi pk-seudulla meripelastustehtäviä on hoitamassa myös Helsingin Meripelastusyhdistys sekä Meripelastusasema1 unohtamatta tietenkään viranomaisia!

Purjevene karilla
Purjevene karilla

 

Elokuussa koulujen alettua arkipäivät hiljenevät jonkin verran, mutta keikkaa pukkaa silti. Osa meripelastajista alkaa viimeistään tässä vaiheessa valmistautua elo-syyskuun vaihteessa pidettäviin Meripelastustaitokilpailuihin, jotka vuonna 2015 pidetään Espoossa!  Perinteisesti Espoossa pk-seudun meripelastajille järjestettävät harjoituskisat pidetään tänä vuonna Helsingissä, jotta espoolaiset voivat keskittyä täysillä varsinaisten kisojen järjestämiseen. Kisoissa on mukana myös viranomaisjoukkueita, joten kilpailun taso on erittäin kova.

Syksy tuo tullessaan kalamiehet, mutta vie mukanansa huvivenelijät. Siinä missä kalastajien paras kausi on vasta alussa, huviveneilijät ovat nostaneet omansa jo pois talvehtimaan. Moni mökkiläinen kulkee vielä veneillään mantereelta saareen ja takaisin, mutta muuten merellä alkaa olla jo hiljaista. Lokakuu on parasta aikaa mepelle harjoitella pimeänavigointia. Reittisuunnitelmat tehdään yhdessä luokkahuoneharjoituksena ja sen jälkeen lähdetään ajamaan kyseistä reittiä tutkan ja paperikartan avulla. Karttaplotterin näkee ainoastaan aluksen päällikkö, joka loppukädessä vastaa miehistön ja aluksen turvallisuudesta.

Pimeänavigointi-illan reittisuunnittelua
Pimeänavigointi-illan reittisuunnittelua

 

Marraskuussa suuri yleisö pääsee seuraamaan jo  monelle perinteeksi muodostunutta Pyhäinpäivän paraatia. Suomenlahden meripelastusalukset kokoontuvat Helsingin Hernesaaren taakse odottamaan kunnes kello lyö 12. Silloin PR Jenny Wihuri luotsaa kaikki alukset hukkuneiden muistomerkin ohi, jonka kohdalla tehdään lipputervehdys. Tämän jälkeen mepealukset suuntaavat Vironaltaalle, jossa on aluksilla avoimet ovet parin tunnin ajan.

Pyhäinpäivän avoimet ovet Vironaltaalla
Pyhäinpäivän avoimet ovet Vironaltaalla

 

Partioajot vähenevät marraskuun aikana kunnes sitten loppuvat kokonaan kun alukset siirretään talviteloille. Jotkut onnelliset pääsevät lämpimään halliin ja toiset vähemmän onnelliset jäävät Haukilahteen pressun alle. Vielä viimeiset syyshuollot ja sen jälkeen mepe (ja mepen kotiväki) huokaisee hetkeksi. Joulu- ja tammikuu on suurimmalla osalla mepejä hiljaiseloa, mutta osa jatkaa hommia kuten ennenkin: kouluttajat suunnittelevat jo täydellä teholla tulevan kauden agendaa ja alusvastaavat selvittävät keväisiä huoltotarpeita.

PV Emmin jettien purku
PV Emmin jettien purku

 

Viimeistään helmikuun Venemessut herättävät meripelastajat horroksesta ja silloin kaivamme ”punanutut” kaapin perukoilta ja menemme kertomaan toiminnastamme messukävijöille. Talvikauden kuivan maan koulutukset alkavat pyörimään. Kaikki jäsenet kutsutaan harjoittelemaan hätämerkinantoa. Niitä järjestetään ympäri maata helmi-maaliskuun vaihteessa ja pääkaupunkiseudulla Espoo ja Helsinki järjestävät hätämerkinantoharjoitukset vuoro vuosina. Vuonna 2015 on Helsingin vuoro.

PK-seudulla teemme muutenkin paljon yhteistyötä muiden meripelastajien kanssa ja suoritamme yhdessä koulutuksia. Yleensä kevään aiheisiin ovat kuuluneet ensiapu, navigointi ja viestiliikenne vain muutamia mainitakseni. Osa porukasta käy myös Suomen Meripelastusseuran järjestämillä kursseilla, joista Tutka-kurssi lienee yleisin helmi-maaliskuussa käytäväksi. Uusia tulokkaita aletaan rekrytoida Venemessuilla ja haku päättyy yleensä maaliskuun puolivälissä. Sitten onkin jo huhtikuu ja aika uudelle vuodelle.

Navigointikoulutus
Navigointikoulutus