Pinnat kiristyy

Enkä nyt tarkoita polkupyörän pinnoja.

MPTK15_logoPuhelin soi monta kertaa päivässä. Facebookin salaiset ryhmät tulvivat informaatiota, joissa ei pysy enää mukana. Dropboxin kansioissa on turhan monta excel-taulukkoa turhan monesta eri asiasta. Sähköposti laulaa. ”To do” -listoja on kännykässä, post-it-lapuilla ja vessapaperilla. Vähän väliä mieleen tulee joku ”ai niin, tuokin pitää hoitaa” -hässäkkä ja ”To do” -lista senkun pitenee.

H-hetki lähestyy yhtä aikaa liian hitaasti ja liian nopeasti. Tehtävää olisi vaikka kuinka ja paljon eikä vuorokaudessa riitä tunnit. Mutta samalla sitä toivoo, että tämä kaikki olisi jo ohi. Tai ainakin oltaisiin siinä pisteessä, että kisaajat toivotetaan tervetulleiksi.

Väsyttää. Kahvia kuluu. Yksi meripelastaja ompelee pukuja rastihenkilöille. Toinen miettii, että miten ihmeessä kehtaa ruinata vielä yhtä palvelusta kolmannelta. Neljäs miettii, että mistä löydettäisiin 49 kpl niitä vanhoja Nokian isopäisiä latureita. Ja sitten on ne 96 muuta toimitsijaa, jotka toivottavasti lauantaihin mennessä tietävät mitä tekevät ja milloin.

Harjoitus tekee mestarin sanotaan. Edellisistä Espoon järjestämistä kisoista on 30 vuotta. Tällä tahdilla me olemme mestareita vuonna 2045.

 

Kadonnut: kesä 2015

Jonnekin se meni. Kesä 2015. Muistelen lähteneeni lomille kesäkuussa, kun tämän kauden uudet tulokkaat ottivat ensimmäisiä haparoivia askeleitaan partioajoissa.  Tiedän heinäkuussa palanneeni takaisin meripelastuksen pariin, kun näistä tulokkaista oli alkanut kehkeytyä oikein pätevää sakkia. Olen jossain vaiheessa tiedostanut, että meripelastustaitokilpailut lähestyvät, mutta niihinhän on vielä kaksi kuukautta aikaa eli mikä hätä tässä on. Eikun…. Eipäs enää olekaan! Totuus on, että kisat ovat JO REILUN KAHDEN VIIKON KULUTTUA! Mitä ihmettä tapahtui kesälle ja koko sille suunnattoman pitkälle ajalle kun niitä kisoja piti hyvin ehtiä valmistella?!

On tässä ollut vähän kaikenlaista ja suuri osa siitä on tietenkin ollut kisavalmisteluihin liittyvää. Mutta koko tämän kisahärdellin keskellä on meidän pitänyt pyörittää partioajoja, koulutuksia, nuorisokoulutuksia sekä pitää huolta byrokratiasta, jonka avulla tämä yhdistys pysyy pystyssä. Ja osa meistä on onnistunut pitämään myös ihan normaalin neljän viikon kesälomankin, vaikka kisaorganisaatiosta tuskin kukaan oli täysin tavoittamattomissa lomansa aikana. Tiedottajamme lomailee tällä hetkellä Karibialla, mutta otti mukaan nettimokkulan, joka mahdollistaa yhteydet myös sieltä käsin.

Täysillä siis painamme eteenpäin vaikka Lokikirja onkin elänyt vähän hiljaiseloa. Lupaan palata ”ruotuun” blogitekstien kanssa kun kisat ovat ohi ja elämä ehkä jollain viisiin normalisoituu. Allekirjoittaneella on tällä kaudella edessä vielä ainakin päällystökurssin toinen osa ja kouluttajaharjoittelijana pyörimistä Peltek- ja Peltek Jatko -kursseilla. Näistä kuulette varmasti blogitekstin muodossa lisää!

Kariltairroitus
Avustettavan kariltairroitus (kuva Anni Muukkonen)

 

Sumuinen aamu Herrökobbenilla (kuva Anni Muukkonen)
Sumuinen aamu Herrökobbenilla (kuva Anni Muukkonen)

 

Jälleen yksi asiakas köyden päässä (kuva Tuomas Kalanti)
Jälleen yksi asiakas köyden päässä (kuva Tuomas Kalanti)

 

Kylkihinausta asiakkaan näkökulmasta
Kylkihinausta asiakkaan näkökulmasta