Making of… MPTK15

En oikein voi blogata kisoista itsestään mitään, koska toimitsijana näin kisapäivästä vain pienen promillen murto-osan. Tästä syystä keskitynkin kertomaan siitä mitä vaati, että 5.9.2015 Espoon Tapiolassa ja Haukilahdessa 22 joukkuetta pystyi kilpailemaan meripelastustaidoissa.

Jo vuonna 2011, Kotkan kisojen jälkeen, me espoolaiset aloimme miettiä, että mitäs jos järkkäisimme meripelastustaitokisat vuonna 2015. Kyseessä olisi 30. kilpailut, eli jonkinlainen juhlavuosi. Espoon Meripelastajille vuosi 2015 olisi 50. toimintakausi, varsinaiset 50-vuotisjuhlat olisivat vasta vuonna 2016.

Asia hautui pienen porukan mielissä useamman vuoden ja olimme tyytyväisiä kun Tampereen kisoissa 2014 julkistettiin, että Espoo saisi kisat järjestettäväkseen seuraavana vuonna. Ensimmäinen ”virallinen” mptk15-kokous pidettiin jo seuraavalla viikolla, Tampereen kisojen jälkimainingeissa. Yli vuosi meillä oli aikaa. Sitä luulisi, että olisi hyvin ehtinyt hoitaa kaiken valmiiksi ennen kisapäivää, mutta kyllähän kaikki tietävät kuin hyvä motivaattori herra Viime Tippa onkaan! Niinpä kisoja edeltävänä yönä, ja vielä kisapäivän aamunakin kuuden aikaan, printteri lauloi ja laminointikone kiehui.

Koko vuoden tapasimme asemalla joka toinen torstai MPTK15-kokouksen merkeissä. Alkuun projektipäällikkö Marcus etsi henkilöitä vetämään isoja vastuualueita: ratamestari, huolto, varusteet, markkinointi, resursointi, turvallisuus, yms. Nimiä tuli listalle hyvään tahtiin vaikka alussa olikin pientä epätoivoa ilmassa, kun ainoastaan pieni porukka ymmärsi kisajärjestelyiden laajuuden ja monen suusta kuului ”ehtiihän sitä vielä hyvin…”.

Ratamestari Tumppi kokosi ympärilleen ”dream teamin”, jonka kunnianhimoinen tavoite oli luoda rata, jossa joukkueet tekisivät meripelastusaluksilla keikkoja sen sijaan, että juoksisivat ympäri kaupunkia rastilta toiselle. Keväällä 2015 veneiden käyttäminen kisoissa julkistettiin suurelle yleisölle kun meripelastusseura anoi lainaan PV1-luokan aluksia kisoja varten. Samoin kisakutsussa painotettiin veneenkäsittelytaitoa. Enää ei voinut perääntyä!

Rata pidettiin salassa muulta kisaorganisaatiolta ihan viimemetreille asti. Edes kisajohtaja Marcus ei tiennyt radasta mitään ennen kuin oli aivan pakko. Kesän aikana PV Westhousen AIS-lähetin sammutettiin useaan eri otteeseen kun kisarataa testattiin ja jossain vaiheessa rataryhmä totesi, että aivan maksimi joukkuemäärä olisi 28.

Resursointi oli ehdottomasti yksi kilpailun suurimmista haasteista. Koska kisassa tultaisiin käyttämään aluksia, tarvitsimme normaalin rastimiehityksen lisäksi aluksiin miehistöt, jotka toimivat myös tuomareina. Onneksi espoolaisilla meripelastajilla on suhteita vähän joka suuntaan ja kaukaisimmat toimitsijat tulivat kisoihin aina Kemistä saakka! Ilman suunnatonta apua Helsingin Meripelastusyhdistykseltä tai Meripelastusasema1:ltä emme olisi kisoista kunnialla selvinneet. Rekrytointi oli massiivista ja aina kun vastaan käveli joku edes kaukaisesti meripelastajaa tai vastaavaa muistuttava henkilö, kysyttiin pääsisikö hän mukaan toimitsijaksi. Ainakaan Jasmo Pirkanmaalta ei vastaa enää ikinä ”kyllä” yhteenkään Espoon mepejen pyyntöön: leppoisa kisaturismi vaihtui vesisateessa PV1-aluksessa tuomarointiin. Tasan eivät käy onnenlahjat!

Elokuussa tahti alkoi olla melkoinen. Alkuun hyviltä tuntuneet Facebook-ryhmät ja Dropbox-kansiot alkoivat ns. ”vuotaa yli” ja tietoa tuli aivan liian monesta paikasta ja liian monelle ihmiselle. Oli pakko alkaa suodattamaan tietoa, mikä johti siihen, että jotain oleellista saattoi jäädä huomaamatta. Tässä kohtaa viimeistään oli hyvä keskittyä vain ja ainoastaan omaan vastuualueeseensa, luottaa siihen, että jokainen hoitaa oman tonttinsa ja antaa kisajohtajan stressata kokonaisuudesta. Kisoja edeltävänä perjantaina otimme vastaan joukkueiden ilmoittautumiset, opastimme halukkaita PV1-alusten käytössä ja pidimme joukkueenjohtajien palaverin. Ja aika paljon kaikkea muuta! Viimeinen lähti asemalta kotiin ”nukkumaan” joskus yhden aikaan ja ensimmäinen tuli paikalle kisa-aamuna noin klo 5.00. Itse en jaksanut lähteä kotiin vaan kellahdin yhteen PR Jenny Wihurin punkkaan viettämään erittäin levottomat viisi tuntia.

Alla oleva kuvakimara saa kertoa järjestelyistä loput! Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille: kisaajat, toimitsijat, kannustajat, kotijoukot ja muuten vain hengessä mukana eläneet!

IMG-20150902-WA0001
Keskiviikkona ennen kisoja harjoittelimme radan läpi. EA-rasti käytiin läpi aseman pesuhuoneessa. Missäs muualla…

 

IMG-20150902-WA0002

IMG-20150902-WA0003
Myös kisojen viestintä harjoiteltiin läpi edeltävänä keskiviikkona. Viimeiset muutokset siihen tuli kisa-aamuna klo 6.40…

 

IMG-20150905-WA0025
Tatun mielestä meillä ei ollut perjantaina tarpeeksi tekemistä, joten hän heitti avainnippunsa satama-altaaseen.

 

IMG-20150904-WA0002
Avainpelastaja Matti ”Näsä” Nurmi to the rescue!

 

IMG-20150904-WA0006
Maalialueen rakentaminen käynnissä

 

11223350_10153615356708960_476395524413386977_o

IMG-20150905-WA0026
Bågaskäristä tuttu Aivo (tai Raivo, en erota heitä toisistaan) saa vesipelastusrastivaatetusta ylleen

 

11793353_900049576741083_1800548866_n
EA-rastin varusteet valmiina lähtemään ”saareen”.

 

IMG-20150905-WA0034
Mihin tarvitaan A-tikkaita?

 

IMG-20150905-WA0042
PV1-alukset valmiina koitokseen. Tässä vaiheessa kaikki alukset toimivat vielä hyvin. Aamulla yksi oli jo pelistä poissa.

 

11997884_10204280593646455_896302114_n
Kisapäivän aamuna EA-rastin hypotermiapotilaat saivat kylmän suihkun.

 

 

IMG-20150905-WA0031
Minni Paha luotsaamassa varusteita EA-rastille

 

IMG-20150905-WA0038
EA-rastin yksi tehtävä oli suuren verenvuodon tyrehdytys

 

IMG-20150905-WA0039
Myös hypotermiauhreilla oli kohtuullisen aidon oloinen maskeeraus!

 

IMG-20150905-WA0028
Pintapelastusnuket matkalla Tapiolan yleisörasteille
Tapiolan yleisörastien mallijoukkueen kastliinan heittosuoritus
Tapiolan yleisörastien mallijoukkueen kastliinan heittosuoritus