Veneilykausi 2018 lähestyy

Kevätauringon alkaessa lämmittää, mieleen hiipii väkisinkin, että kohta on aika laittaa veneet vesille ja lähteä nauttimaan aaltojen liplatuksesta merellä ja järvillä. Ja ollaanhan jo huhtikuun puolivälissä, joten eihän se ihme ole, että tällaisia aatoksia tulee jo mieleen.

Erilaisista sosiaalisen median kanavista ja niiden veneilyyn liittyvistä ryhmistä on myös havaittavissa, että veneilykausi on kohta käynnistymässä. Toki innokkaimmat veneilijät veneilevät mahdollisuuksien mukaan läpi vuoden, mutta se on kuitenkin hyvin pieni osuus kaikista vesillä liikkujista. Kuten kuvasta näkyy, meidän kotisatamamme on vielä jään peitossa eikä veneellä pääse vielä kulkemaan. 

Haukilahden satama 11.4.2018 (kuva Heikki Wichmann)

Suuret joukot valmistautuvatkin siis veneilykauteen kukin omalla tavallaan. Vielä vankka jääpeite useissa Espoon satamista estää veneiden vesille laskun. Jäiden lähtö totta kai lähestyy ja innokkaimmat seuraavat tilanteen kehittymistä jääpeitteestä kertovien satelliittikuvien välityksellä ja onpa drone-kameroiden yleistyminen tuonut saataville paljon reaaliaikaista kuvaa eri puolilta saaristoa.

Miessaarenselkä 11.4.2018 (kuva Heikki Wichmann)

Auringon paisteen lisääntyessä ja jäiden lähdön lähestyessä, tohinan tahti telakoilla ja veneen säilytyspaikoilla kasvaa eksponentiaalisesti. Myös me meripelastajat valmistaudumme uuteen kauteen. Talvikauden aikana teemme luonnollisesti isompia vuosittaisia huoltoja aluksille. Teemme talkootöinä itse niin paljon kuin mahdollista ja joitakin toimia teetämme ulkopuolista apua hyödyntäen. Olemme myös tehneet tai teetättäneet pieniä muutostöitä aluksiimme, jotta ne palvelevat tehtävässään jälleen edellisvuotta paremmin ja työskentelymme on turvallista ja sujuvaa.

Emmin jettien huollossa oli mukavasti porukkaa. Huoltoillat ovat samalla myös koulutustapahtumia. (Kuva Ilkka Wirta)
Westhousen ponttonit pestiin. Ennen kotiutumista Westhouse piipahtaa vielä Selboatilla, jossa kyljellä roikkuva köysi kiinnitetään uudelleen. (kuva Tuula Törhönen)

Uuteen veneilykauteen valmistautuminen alkaa yleensä heti kun edellinen loppuu. Syyshuollot varmistavat veneelle hyvät talvehtimisolosuhteet ja takaa omalta osaltaan turvallisen kauden aloituksen keväällä. Meidän talvikauteen kuuluu myös erilaiset koulutukset: helmikuussa järjestimme yhdessä Helsingin Meripelastusyhdistyksen kanssa hätämerkinantoharjoitukset veneilijöille ja lisäksi itse kouluttaudumme niissä asioissa, jotka eivät vaadi vettä nestemäisessä olomuodossa, kuten esimerkiksi viestiliikenne, navigointi ja ensiapu. Sanomattakin on selvää, että olemme myös ladanneet akkuja talvikauden aikana ja kukin tehneet meripelastuksen vastapainoksi muita juttuja.

Toivottavasti myös veneilijät muistavat valmistautua huolella tulevaan veneilykauteen. Trossi-palvelu kannattaa laittaa viimeistään nyt tilaukseen, jos ei ole vielä jäsen. Luonnollisesti myös oma vene kannattaa hoitaa priimakuntoon, ettei kauden alkaessa matka tyssää heti kotisatamassa tai pahimmassa tapauksessa epämiellyttävän matkan päässä kotisatamasta. On kaikille parhaaksi, ettei veneilykautta aloiteta liian innokkaasti. Nyt on hyvä hetki pitää pieni tuumaustauko ja varmistaa, että tarvittavat huollot ehtii hoitaa kuntoon ja sitten hyvillä mielin ja hyvin valmistautuneena vesille! Trossi-blogista löytyy Suomen Meripelastusseuran vinkit veneen keväthuoltoon sekä turvalliseen veneilyyn.

Furunon päältä kuorittiin pressu pois ja seuraavana vuorossa keväthuollot (kuva Heikki Wichmann)

Blogitekstin tarjosi Tuula Törhönen.

Kotisatamassa!

Lähdimme yhdeksän meripelastajan joukkiolla Espoon Meripelastajien jo lähes perinteeksi muodostuneelle kevätristeilylle viime lauantaina. Toisin sanoen pikkubussilla Tammisaareen ja sieltä PV Emmillä ja PV Westhousella takaisin Espooseen. Talvi on siis takana ja kaikki Espoon alukset nököttävät talvitelakoinnin jälkeen taas kotisatamassa.

Pieniä ongelmia tuli heti alkuun kun PV Westhousessa pakoputken mutka falskasi vettä pilssiin ja PV Emmin tutkan näyttö oli pimeänä. Mutta ei mitään mitä ei meripelastaja korjaisi! Paitsi se tutkan näyttö… Se on edelleen pimeänä. Rautakauppavisiitin jälkeen PV Emmi ja PV Westhouse pääsivät kumpikin lähtemään kohti Bågaskäria, jonne olimme tilanneet iltapäiväkahvit. (Suuri) Päällikkö Konkola oli tutkinut Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta jääkarttaa, josta syystä reittisuunnitelma ohjasi meidät Bågaan ulkokautta. Sisälahdet saattaisivat olla vielä jäässä emmekä halua toimia jäänmurtajina.

PV Emmi 2
PV Emmi matkalla kotiin. Kuva Senni Jokinen.
PV Westhousen miehistö. Kuva Pasi Halonen
PV Westhousen miehistö. Kuva Pasi Halonen

Reissu sujui loppupeleissä hyvin ja aika kauan saimme notkua Bågassakin ennen kuin kouluttajakurssin vetäjät potkivat meidät pois, jotta kurssi pääsi jatkamaan koulutusta häiriöittä. Vähän harmitti juuri uuniin menneet pullat… Kiitos kuitenkin, että saimme pitää pissatauon!

Meri oli tyyni ja yleensä niin hirmuisen pelottava Porkkalanselkäkin oli miellyttävä ylittää. Merilinnut huusivat kilpaa eikä muita veneilijöitä paljon näkynyt. Reissulle tuli pituutta 69 mailia ja matka-aika oli aluksesta riippuen 3-4 tuntia.

Porkkalanselkä. Kuva Anni Muukkonen
Porkkalanselkä. Kuva Anni Muukkonen

Mitäs tästä eteenpäin? PV Westhouse lähtee tänään pariksi päiväksi ponttoonikorjaamolle ja PV Emmin tutkanäyttöä vielä ihmetellään, mutta näillä näkymin varsinainen päivystyskausi alkaa ensi maanantaina 18.4.! Tälläkin hetkellä voimme tarjota kiiretöntä avustusta PV Furunon avulla.

Veneilykesä 2016; olet sydämellisesti tervellut Espooseen! Me olemme valmiina.

Kaikki kotipilttuussa
Kaikki kotipilttuussa <3 Kuva Anni Muukkonen

 

Huoltoja, esittelyjä, ensimmäisiä meripäiviä

Harvassa ovat kaudet jolloin lokikirjoista löytyy merkintöjä maaliskuun puolelta. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan vielä hiihdettiin Miessaarenselällä, mutta nyt siellä jo veneillään. Snadisti on pitänyt kiirettä Espoossa viime päivät kun hetken jo näytti siltä, että kevät olisi täällä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, ettei näillä leveysasteilla voi liian aikaisin juhlia. Huolimatta siitä sataako vai paistaako, Haukilahden venesatamaan ilmaantuu veneitä talviteloilta lähes joka päivä, joten paineet saada meripelastusalukset käyttökuntoon ovat kovat. Reilu viikko sitten osa miehistöstä kävi tekemässä Tammisaaressa telakalla isompia huoltohommia PV Emmiin ja PV Westhouseen ja Mellstenissä porukka huolsi siellä talvehtinutta PV Furunoa.

PV Emmin jettien kokoamista (kuva Tuomas Kalanti)
PV Emmin jettien kokoamista (kuva Tuomas Kalanti)
PV Furunon talvimökinpurku (kuva Anni Muukkonen)
PV Furunon talvimökinpurku (kun vielä oli kevät…) (kuva Anni Muukkonen)

Hommat saatiin siihen kuntoon, että tiistai-iltapäivällä Espoosta lähti delegaatio maanteitse Tammisaareen ja tulivat meriteitse takaisin Espooseen! Ihan valmiuteen asti Emmiä ja Westhousea ei vielä saatu, koska joitain huoltoja pitää vielä hoitaa ja varusteita laittaa paikoilleen. PV Furuno saatiin veteen perjantaina ja sunnuntaina se varusteltiin. Kone ei vielä tässä vaiheessa suostunut käynnistymään, mutta maanantaina pienen lämmittelyn jälkeen Perkins suostui yhteistyöhön. PV Furuno asetettiin valmiuteen aprillipäivänä eikä kyseessä ollut edes aprillipila. Tosin Furuno on meidän koulutusalus, eikä sillä tehdä varsinaista päivystystoimintaa. Mutta kiireettömille hinauskeikoille Furunollakin voi lähteä.

PV Emmi matkalla Tammisaaresta Espooseen (kuva Tuomas Kalanti)
PV Emmi matkalla Tammisaaresta Espooseen (kuva Tuomas Kalanti)
WP_20150327_14_05_06_Pro
Kaikki kolme alusta satamassa: PV Westhouse, PV Furuno ja PV Emmi (kun ei ollut enää kevät…) (kuva: Anni Muukkonen)

Eli ensimmäiset meripäivät on jo kerätty kaikille aluksille ja toivon mukaan varsinainen päivystyskausi saadaan käyntiin heti pääsiäisen jälkeen. Vesillä saa tällä hetkellä olla tarkkaavainen: kalaverkkoja löytyy erittäin paljon ja niitä saattaa sijaita hyvinkin lähellä väyliä. Varsinkin väyläalueiden ulkopuolella veneillessä kannattaa kalaverkkoja tähystää erityisen huolella.

Huoltohommien lisäksi ehdimme myös tehdä vähän valistustyötä. Eilen Mellsteniin pöllähti parvi ”myrskylintuja” kun Stormfågeln-meripartiolaiset kävivät tutustumassa vapaaehtoiseen meripelastustoimintaan. Pitihän sitä osa porukasta heittää mereenkin 😉

Stormfågeln-meripartiolaiset testaamassa pelastuspukuja
Stormfågeln-meripartiolaiset testaamassa pelastuspukuja (kuva Anni Muukkonen)

 

Ja pitihän sinne yksi meripelastajakin laittaa leikkimään... (kuva Anni Muukkonen)
Ja pitihän sinne yksi meripelastajakin laittaa leikkimään… (kuva Anni Muukkonen)

Alusesittelyssä: PV Furuno

Jokaisella meripelastajalla on lempialus. Jotkut myöntävät sen, jotkut eivät. Lempialus saattaa olla se johon sai ensimmäisen tyyppikoulutuksensa. Aluksen miehistössä ei saa toimia ennen kuin on suorittanut tyyppikoulutuksen, joka tarkoittaa aluksen tekniikkaan tutustumisen, hätäpysäytyksen suorittaminen ja alukseen kiipeäminen vedestä ilman apua. Tai lempialus saattaa olla se jonka huoltoon on tuhlannut käyttänyt eniten tunteja. Tai lempialus on sellainen, joka on jo poistunut käytöstä, vaihtanut asemapaikkaa tai jopa kansallisuutta.

Oma lempialukseni oli pitkään PV Westhouse, juurikin siitä syystä, että se oli ensimmäinen mepe-alus, johon sain tyyppikoulutuksen. Mutta tämä blogipostaus ei kuitenkaan koske Westhousea. Sen aluksen esittelyn jätän kyseisen aluksen alusvastaavalle. Minun lempialukseni on nykyisin PV Furuno. Toimin kaudella 2014 Furunon alusvastaavana ja jatkan samassa roolissa myös kaudella 2015. Meitä lienee muutama espoolainen mepe, jotka katsovat Furunon olevan meidän oma lapsi. Johtunee useista sadoista ellei jopa tuhansista työtunneista mitä olemme veneen kunnostukseen laittaneet. Sen koommin en aio Furunon kunnostuksesta kertoa, sen olemme kertoneet jo täällä. En myöskään aio luetella aluksen tarkkoja speksejä. Ne löytyvät täältä,

Nyt puhutaan PV Furunon persoonasta. Tiedättekö sen ihmistyypin, joka seuraa asioita sivusta, on hiljainen ja saattaa vaikuttaa ehkä vähän reppanalta, mutta sitten kun sanoo jotain, sitä todellakin kannattaa kuunnella? Furuno on aluksena sellainen. Ulkonäkö (niin hieno maalipinta kuin siinä onkin, kröhöm…) ehkä pettää, mutta sisus on täynnä energiaa. Ainakin niin kauan kuin lämpötila ei mene pakkaselle.

Furuno on yllätyksellinen. Et voi koskaan tietää millaisen reissun Furuno sillä kertaa järjestää. Eikä pelkästään sen vuoksi, että polttoainemittari ei toimi, jonka vuoksi miehistö saa olla tarkkana ajettujen mailien kanssa. On myös ihan turhaa kertoa, että millaisilla kierroksilla paatti kulkee. Opetelkoot kuuntelemaan moottorin ääntä, kierroslukumittarit ovat luusereille! Furuno ei hirveästi pidä kosteasta kelistä ja itku tulee herkästi. Ikkunalasta kannattaa olla esillä, jotta sameat silmät saa avattua nopeasti. Furuno ei varsinkaan tykkää hienostelijoista. Jos kaipaat glamouria, mene Ruotsin laivalle. Furunolla seilatessa pitää olla valmiina sotkemaan kädet öljyyn ja kylmällä kaudella mikään määrä pitkiä kalsareita ei pidä lämpöisenä Furunon hytissä.

Vaihteeksi huoltohommia...
Vaihteeksi huoltohommia…

Kaikesta tästä huolimatta tai sitten juuri tästä syystä, Furuno on maailman paras alus! Se saattaa välillä oikutella ja olla laiska lähtemään liikkeelle, mutta sitten kun jotain tehdään, tehdään se kunnolla. Furuno on aina valmis jeesaamaan muita mepealuksia harjoituksissa. Hinattavana se on ollut lukemattomat kerrat ja onpa sitä ajettu monta kertaa hiekkasärkällekin karilta irroitusta varten. Furunolla on kauden 2015 alkaessa käytössä 18 päällikkötyyppikoulutuksen ja 59 kansimiestyyppikoulutuksen suorittanutta espoolaista meripelastajaa. Jännä nähdä meneekö viime kaudella hieman vajaaksi jäänyt 1000 mailin raja tänä vuonna rikki. Miehistöä ainakin on riittävästi!

Palosammutusharjoituksissa
Palosammutusharjoituksissa

 

Karilta irrotus harjoituksen maalina
Kariltairrotusharjoituksen maalina