Sata ja vähän päälle

Takana on tilastojen perusteella vilkas kausi. Espoossa meni tehtävien lukumäärässä pari viikkoa sitten satanen rikki ja nyt ollaan jo vähän sen päälläkin (104). Viime vuonna tehtäviä oli yhteensä 90, vuonna 2014 riensimme apuun 81 kertaa ja vuonna 2013 tehtävälle lähdettiin 89 kertaa. Oman meripelastusurani aikana en muista, että olisimme ylittäneet sataa tehtävää vuodessa ja kun selasin Messi-järjestelmän tilastoja, edellisen sadan tehtävän vuoden löysin vuodesta 2009.

Tämä kausi vetelee viimeisiään ja kovin montaa uutta tehtävää tämän kauden tilastoihin tuskin enää tulee. Vietimme viime viikonloppuna todennäköisesti kauden viimeisen pitkän päivystyksen saaritukikohdallamme laittaen sen samalla talviteloille. Perjantain tuuliennusteet eivät näyttäneet kovin hyviltä Herrökobbenille rantautumista ajatellen, joten pyysimme yöpymispaikkaa Helsingin Meripelastusyhdistyksen tiloista Matosaaresta, jonne meidät toivotettiin tervetulleiksi.

img_20161029_084411
Matosaaren laiturissa vasemmalta oikealle: PV Mikrolog III, PV Emmi ja PV Rautauoma

Lauantaina tuulet pysyivät navakoina, mutta kääntyivät onneksi pohjoiseen joten maininki ei päässyt nousemaan Herrökobbenin laituriin. Tehtäviä ei meille tilastoihin kertynyt lisää vaikka kahta kiireetöntä Trossi-tehtävää meille tarjottiinkin. Ensimmäisen sai hoidettua paljon lähempänä ollut Porkkalan yhdistyksen PV BLC ja toisen tehtävän asiakas itse perui ennen kuin ehdimme lähteä edes liikkeelle. Saimme siis rauhassa siivota mökkiä ja purkaa laituria ja haravoida pihaa.

Sennikaani päätti siivota metsän risuista
Sennikaani päätti siivota metsän risuista
Kari pitää tuumaustaukoa
Kari pitää tuumaustaukoa

Anturi odottaa nyt ensi kevättä. Meripelastuskausi jatkuu vielä muutaman viikon ja päivystäviä päälliköitä löytyy aina marraskuun loppuun asti. PV Westhouse lähtee telakalle jo ensi viikolla, mutta PV Emmi ja PV Furuno pitävät vielä lippua ylhäällä.

 

img_2943

img_2948

Blogipostauksen kuvat: Heikki Juvonen

Rauma kutsuu!

Viime vuonna tähän aikaan Espoossa valmistauduttiin vapaaehtoisten meripelastajien vuoden kohokohtaan, meripelastustaitokilpailuihin. Valmistelut olivat loppusuoralla ja pientä stressiä pukkasi päälle. Voin hyvin kuvitella minkälaisissa fiiliksissä Raumalla tällä hetkellä eletään kun lauantaina pidettävien meripelastustaitokilpailut lähestyvät yhtäaikaa armottoman nopeasti ja hitaasti.

Meillä Espoossa on ollut tapana pitää harjoituskilpailut meripelastustaitokisoihin lähteville joukkueille. Viime vuonna harjoitukset jäivät väliin, koska oli ”pikkasen” kiire puuhastella niitä ihan oikeita kisoja. Tänä vuonna kunnioitettiin taas perinteitä ja Mellsteniin kokoontuikin eilen yli 40 vapaaehtoista meripelastajaa: 21 kisoihin lähtevää ja loput sitten rastimiehen tehtäviin tai vastaaviin. Lisättiin tähän soppaan vähän PV Emmin öljynvaihtoa ja pilssin tyhjennystäkin kun väkeä puski rantaan enemmän kuin tehtäviä oli toimitsijoille antaa. Espoo tarjosi ainoastaan fasiliteetit ja pohjatyön: rastimiehiä tuli sitten ihan jokaisesta pk-seudun yhdistyksestä ja sillä kuuluisalla loistavalla yhteistyöllä nämä treenit saatiin tehdyksi!

Espoosta lähtee skabaamaan kolme joukkuetta: yksi aikuisten kisoihin ja kaksi junnukisoihin. Helsingistä lähtee jopa neljä joukkuetta: kaksi aikuisten ja kaksi junnujen joukkuetta. Porkkalasta lähtee yksi joukkue aikuisten kisoihin ja yksi junnujen kisoihin ja MPas1 eli PR Jenny Wihuri lähettää Raumalle yhden aikuisjoukkueen. Lähes tulkoon koko tämä kööri oli eilen Mellstenissä harjoittelemassa viikonlopun koitosta varten.

Klo 18.15 joukkueet lähtivät liikkeelle. Rasteja oli kuusi ja ne vastasivat meripelastustaitokilpailujen aiheita: ensiapu, vesipelastus, merimiestaidot, viestiliikenne ja merenkulku eli navigointi. Ajankohtaisrastia emme harjoituskisoihin ikinä tee, koska eipä sitä koskaan voi tietää mitä se voisi sisältää! Merimiestaitorasteja meillä oli kaksi kappaletta, ihan vain varmuuden vuoksi, ja viestiliikenne oli oman rastinsa lisäksi upotettu myös EA- ja vesipelastusrasteihin.

Ensiapurastin aluksi joukkueiden tuli ilmoittaa itsensä ”viivalle” eli kertoa harjoitusjokeen olevansa ”vapaa/kuuntelulla”. He saivat hälytystehtävän aseman sisäpihalle, jossa oli ”epävarmuustilanne”. Joukkueet kohtasivat elottoman potilaan, jonka elvytystoimet tuli aloittaa ja jatkaa kunnes lisäapu tulee paikalle (eli rastimies ilmoittaa rastiajan päättyneeksi). Lisäksi tuli hälyttää lisäapua. Vierestä löytyi henkilö, jolla oli sääressä avohaava, joka piti myös hoitaa.

Merenkulku eli navigointirastille saimme lainaksi PR Jenny Wihurilta Rauman edustan merikortin, ja jotta se tulisi hyvinkin tutuksi kisaajille, heille oli laadittu useita kysymyksiä alueeseen liittyen: missä koordinaateissa sijaitsee…, mitä näette tosisuunnassa xxx kun seisotte paikassa yyy, mitä tarkoittaa minkäkin loiston vilkku, mikä on ETA kohteeseen a nopeudella b, jne. Kysymyksiä oli niin paljon, että rastiaika loppui eittämättä kesken ja se siinä oli vähän tarkoituskin. Navigointirasti oli ns. old skool -tyyppinen, jota aiemmin on nähty kisoissa ja joka nosti paineita sopivasti. Siinä tuli älytä lukea kaikki kysymykset läpi ensin ja jakaa ne sitten joukkueen kesken, jotta mahdollisimman moneen ehtisi vastata.

Ensimmäinen merimiestaidot rasti tutustutti joukkueet PV1-alukseen, jota Raumallakin tullaan käyttämään. Merelle ei ehtinyt lähteä, mutta lähtötsekit tuli hoitaa mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen oli tiedossa vielä kastliinan heittoa, solmujen tekoa ja merkinantolippujen tunnistamista (tunnistathan sinäkin ainakin viisi tärkeintä: A, B, C, L ja N?). Jälleen aika loppui kesken, mutta koska PV Westhousemme oli ihan oikeasti ”vapaa/kuuntelulla” koko illan, piti rastilla olla ohjelmaa, jos lähtötsekit jäisivät tekemättä aluksen lähtiessä tehtävälle.

Vesipelastusrastilla piti jälleen ilmoittautua harjoitusjokeen ja he saivat tehtävän Mellstenin lounaispuolelle, jossa sivullinen oli nähnyt kumollaan olevan soutuveneen n. 20 m päässä rannasta. Soutuveneen alta löytyi ”uhri”, joka oli onneksi ihan hyvissä voimissa kunhan joukkueet auttoivat hänet rantaan.

20160831_191651
Vesipelastusrasti
Viestiliikennettä oli siis upotettu jo kahdelle muullekin rastille, mutta lisää virvenkäyttöharjoitusta sai kun joukkueenjohtajan tuli muutaman valokuvan avulla ja virven välityksellä ohjeistaa joukkuetta rakentamaan erilaisista materiaaleista samanlainen rakennelma kuin kuvissa oli. Rakennelma ei sinänsä muistuttanut mitään mikä aiheutti harmaita hiuksia kaikille. Välissä piti vielä vaihtaa puheryhmää.
20160831_193226
Espoon joukkueenjohtaja Petsku yrittää tulkita kuvaa virven välityksellä joukkueelleen
20160831_193255
Espoon joukkue Fredrik ja Riku yrittävät tulkita joukkueenjohtajan virven välityksellä tulevia ohjeita
tottero
Vasemmalla tavoite ja oikealla tulos

Toinen merimiestaito tutustutti joukkueet tyhjennyspumpun käyttöön. Joukkueiden piti tyhjentää pumpun avulla vettä täynnä oleva soutuvene. Meillä Espoossa on käytössä Esteri, mutta koska PV1:sten alkuperäiseen varustukseen kuuluu Honda-tyhjennyspumppu, otimme sen käyttöön harjoituksiin. Jokainen joukkue joutui hetken miettimään, että miten ihmeessä se tämä tämmöinen nyt toimikaan kun Esteri lähtee käyntiin lähes tulkoon vain nykäisemällä, mutta Honda vaatii siemenveden (eräs joukkueenjohtaja käskytti joukkuettaan täyttämään säiliön ”siemennesteellä”) ja tehotkaan eivät ole Esterin luokkaa.

Lopuksi klo 20.15 kaikki joukkueet kerääntyivät aseman eteen ja siitä joukkueenjohtajien ohjeistamana lähtivät viimeiselle uintietapille kalliolta poijuja kiertäen uimaportaille.

20160831_201513
Kaikki joukkueet yhtäaikaa uintietapilla

Rastiaika oli jokaisella rastilla 10 minuuttia, jonka jälkeen oli vielä ainakin viisi minuuttia aikaa palautekeskustelulle. Pisteitä ei laskettu, eikä voittajia julistettu, mutta kisaajat ainakin toivottavasti jotenkin pääsivät fiilikseen!

Hurjasti tsemppiä kaikille kisoihin osallistuville! Lauantaina nähdään Raumalla!

Kotisatamassa!

Lähdimme yhdeksän meripelastajan joukkiolla Espoon Meripelastajien jo lähes perinteeksi muodostuneelle kevätristeilylle viime lauantaina. Toisin sanoen pikkubussilla Tammisaareen ja sieltä PV Emmillä ja PV Westhousella takaisin Espooseen. Talvi on siis takana ja kaikki Espoon alukset nököttävät talvitelakoinnin jälkeen taas kotisatamassa.

Pieniä ongelmia tuli heti alkuun kun PV Westhousessa pakoputken mutka falskasi vettä pilssiin ja PV Emmin tutkan näyttö oli pimeänä. Mutta ei mitään mitä ei meripelastaja korjaisi! Paitsi se tutkan näyttö… Se on edelleen pimeänä. Rautakauppavisiitin jälkeen PV Emmi ja PV Westhouse pääsivät kumpikin lähtemään kohti Bågaskäria, jonne olimme tilanneet iltapäiväkahvit. (Suuri) Päällikkö Konkola oli tutkinut Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta jääkarttaa, josta syystä reittisuunnitelma ohjasi meidät Bågaan ulkokautta. Sisälahdet saattaisivat olla vielä jäässä emmekä halua toimia jäänmurtajina.

PV Emmi 2
PV Emmi matkalla kotiin. Kuva Senni Jokinen.
PV Westhousen miehistö. Kuva Pasi Halonen
PV Westhousen miehistö. Kuva Pasi Halonen

Reissu sujui loppupeleissä hyvin ja aika kauan saimme notkua Bågassakin ennen kuin kouluttajakurssin vetäjät potkivat meidät pois, jotta kurssi pääsi jatkamaan koulutusta häiriöittä. Vähän harmitti juuri uuniin menneet pullat… Kiitos kuitenkin, että saimme pitää pissatauon!

Meri oli tyyni ja yleensä niin hirmuisen pelottava Porkkalanselkäkin oli miellyttävä ylittää. Merilinnut huusivat kilpaa eikä muita veneilijöitä paljon näkynyt. Reissulle tuli pituutta 69 mailia ja matka-aika oli aluksesta riippuen 3-4 tuntia.

Porkkalanselkä. Kuva Anni Muukkonen
Porkkalanselkä. Kuva Anni Muukkonen

Mitäs tästä eteenpäin? PV Westhouse lähtee tänään pariksi päiväksi ponttoonikorjaamolle ja PV Emmin tutkanäyttöä vielä ihmetellään, mutta näillä näkymin varsinainen päivystyskausi alkaa ensi maanantaina 18.4.! Tälläkin hetkellä voimme tarjota kiiretöntä avustusta PV Furunon avulla.

Veneilykesä 2016; olet sydämellisesti tervellut Espooseen! Me olemme valmiina.

Kaikki kotipilttuussa
Kaikki kotipilttuussa <3 Kuva Anni Muukkonen

 

Kuka on meripelastaja?

Meiltä vapaaehtoisilta kysytään usein kuinka paljon saamme palkkaa ja meitä luullaan usein viranomaisiksi. Espoolainen vapaaehtoinen meripelastaja Tuomas Kalanti valoittaa alla vapaaehtoisen meripelastajan ja meripelastustyötä työkseen tekevien eroja.

Meripelastustyötä tekeviä on useissa organisaatioissa, joista Suomessa Rajavartiolaitoksen palveluksessa ovat he koulutukseltaan ja rutiiniltaan parhaat ammattilaiset. He hoitavat valtaosan merialueen meripelastustehtävistä 365 päivää vuodessa (tänä vuonna 366). Heitä arvostetaan ja he ovat ehdottomia ammattilaisia alallaan.

On myös useita muita toimijoita, jotka säännöllisesti osallistuvat meripelastustoimintaan Rajavartiolaitoksen johdolla, sillä Rajavartiolaitos on meripelastuksen vastuuviranomainen merialueella. Näitä muita toimijoita ovat poliisi, pelastuslaitokset, tulli, puolustusvoimat ja muut viranomaiset. Pelastuslaitokset hoitavat myös järvialueella paljon tehtäviä ja toimivat järvialueella vastuuviranomaisena.

Sitten on olemassa organisaatio, joka hoitaa vuosittain veneellä tehtäviä pelastus- ja avustustehtäviä enemmän kuin muut edellä mainitut tahot, Rajavartiolaitosta lukuunottamatta. Tosiasia on, että Suomessa vapaaehtoistyöllä tehdään merkittävä osa tästä potista. Kyseessä on Suomen Meripelastusseura ja siihen kuuluvat vapaaehtoiset meripelastajat.

Keitä nämä vapaaehtoistyötä tekevät tyypit sitten ovat? Tunnetko yhtään heistä? Miltä heidän alukset näyttävät? Entä asusteet? Erotatko heidät viranomaisista? Aivan, ei ole kovinkaan tunnettu porukka kyseessä. Heitä ei tunneta lähelläkään yhtä hyvin kuin vastaavaa työtä maalla tekevät organisaatiot. Miksi ei tunneta? Hyvä kysymys, johon me vapaaehtoiset meripelastajat etsimme vastausta ja teemme töitä tunnettuuden eteen.

Sosiaalinen media on meidän uusin keino tunnettuuden lisäämiseen. Monet meripelastusseuraan kuuluvat yhdistykset ympäri Suomen esiintyvät ahkerasti somessa. Hyvä niin, mutta valitettavasti se ei yksin riitä. Hyvänä lisänä nyt keväällä, veneilykauden kynnyksellä, tulee tv-sarja, joka kertoo meistä vapaaehtoisista meripelastajista. Sarjassa käydään läpi nopealla aikataululla toimintaamme muutamalla paikkakunnalla. Tämä on hyvä alku suuremman julkisuuden aikaansaamiseksi. Toivotaan, että tästä tv-sarjasta poikii ”Meripelastajat 2”, jossa tutustutaan taas uusiin paikkakuntiin, joissa tehdään tätä tärkeää vapaaehtoistyötä.

Tv-sarjassa raapaistaan toimintamme pintaa ja se antaa hyvän kuvan toiminnan laadusta. Se kuvaa tämän harrastuksen palkitsevinta osaa eli vesilläoloa. Se on iso osa toimintaa ja omastakin mielestäni se paras juttu. Ne lukemattomat talkootunnit, resurssien venymiset ja ahkeroinnit, jotka saavat aikaan sen, että veneemme kiiltävät ja liikkuvat jää kuitenkin pimentoon tv-sarjassa. Unohtamatta vuosittain kursseihin ja harjoituksiin käyttämiämme tunteja. Ehkä hyvä niin: ei kukaan jaksaisi katsoa telkkarista veneen pohjan hiontaa ja maalausta. Mutta on hyvä tiedostaa, että kulisseissa aina tapahtuu paljon asioita, näin myös vapaaehtoisessa meripelastuksessa.

Palataksemme alkuperäiseen kysymykseen: kuka on meripelastaja? Suomen Meripelastusseurassa hän voi  olla taustoiltaan ihan kuka tahansa. Duunari, opiskelija, työtön, toimitusjohtaja, vanhempi konstaapeli, sairaanhoitaja, lääkäri, helikopterilentäjä, nörtti, tuotehoitaja, avainasiakaspäällikkö, ostaja, opettaja… Ei ole väliä mitä tekee työkseen. Usein menee muutaman vuosi ennen kuin tulee ylipäätään puhuttua työpaikasta. Sillä ei ole meille väliä. Väliä on vain sillä, että on halu ja kyky auttaa sekä valmius panostaa harrastukseen tosissaan. Pitää myös sopeutua porukkaan, joka on vähän outoa ja jonka huumorintaju on ehkä vielä oudompaa. Tästä tuli mieleen, että onhan meillä insinöörejäkin! Aika paljonkin 🙂

Lopuksi. Ei, me emme saa palkkaa tästä! Liian usein kysytään, onko meillä hyvä palkka. Ei, meillä ei ole hyvä palkka vaan meillä on paras palkka. Me saamme palkaksi sen hymyn, jonka vain juuri turvaan päässyt ihminen voi tarjota.

Muistakaahan katsoa meistä vapaaehtoisista kertovaa tv-sarjaa ”Meripelastajat” Kutosella 14.4 klo 19 alkaen!

Hätäraketteja taivaan täydeltä

Oletko koskaan joutunut tositilanteessa posauttamaan hätärakettia taivaalle? Se ei todennäköisesti ole mitenkään helppo homma, varsinkin kun siinä tilanteessa stressitaso on snadisti normaalia korkeammalla.

Tiedätkö missä hätäraketit veneessäsi sijaitsevat? Tietääkö muu miehistö? Ovatko ne helposti saatavilla? Yleensä kun se ”snadisti normaalia korkeampi” stressi puskee päälle ja mikään ovi, lukko tai purkki aukea kuten normaalisti, on hyvä, että raketit ovat siellä missä niiden pitää olla ja koko miehistö tietää mikä se paikka on.

Punainen laskuvarjoraketti, siis se sellainen perinteinen hätäraketti, joita valitettavasti uutena vuotenakin taivaalla leijailee luvattoman paljon, potkaisee jonkin verran kun sen lähettää menemään. Jos tätä ei osaa ennakoida, hätäraketti saattaa esim. purjeveneessä osuakin purjeeseen ja sen jälkeen jo valmiiksi huono tilanne voi muuttua todella huonoksi ellei jopa katastrofaaliseksi.

Espoon Meripelastajien järjestämät hätärakettiammunnat 10.3.2012 - kuvassa hätäraketti (kuvaaja: Mikael Albrecht)
Punainen laskuvarjoraketti (kuva: Mikael Albrecht)

Ikävä yllätys on myös joidenkin hätärakettien ja soihtujen saman näköisyys. Jos luulee sytyttävänsä soihdun ja liikkeelle lähteekin hätäraketti, voi raketti osua jonnekin minne sen ei todellakaan pitänyt mennä. Lasikuituveneessä kuuma raketti tekee rumaa jälkeä ja sulattaa reiän runkoon hyvinkin nopeasti.

Näin veneilykauden ulkopuolella vapaaehtoiset meripelastajat järjestävät hätämerkinantoharjoituksia ympäri Suomen. Tilaisuudessa veneilijät voivat luvallisesti ja turvallisesti harjoitella hätämerkinantovälineiden käyttöä. Tänä vuonna pääkaupunkiseudulla harjoitukset järjestetään Espoon Haukilahdessa (Mellstenintie 6) sunnuntaina 28.2.2016 klo 10.00–16.00. Harjoituksessa käytettävät välineet ovat punaiset laskuvarjoraketit (ns. hätäraketit), punaiset käsisoihdut (hätäsoihtu) ja oranssit savut.

Oranssi savu, jota käytetään valoisan aikaan
Oranssi savu, jota käytetään valoisan aikaan (kuva: Mikael Albrech)

Harjoituksessa yli 18-vuotiaat veneilijät voivat ampua luvallisesti ja turvallisesti omia hätämerkinantovälineitään. Kaikkien käytettävien hätämerkinantovälineiden tulee olla valmistettu vuonna 2009 tai sen jälkeen. Ennen harjoitusta välineet tarkistetaan ja ampujille annetaan henkilökohtainen opastus niiden oikeanlaiseen käyttöön. Paikalle voi myös tuoda ilmaiseksi vanhentuneita tai muuten käyttöön kelpaamattomia pyroteknisiä hätämerkinantovälineitä niiden asianmukaista hävittämistä varten.

Harjoitukseen pääsee mukaan ilmoittautumalla Espoon Meripelastajien nettisivuilla 26.2.2016 mennessä. Harjoitus on Espoon Meripelastajien ja Helsingin Meripelastusyhdistyksen jäsenille sekä muiden Suomen Meripelastusseuran jäsenyhdistysten henkilöjäsenille ilmainen. Osallistuminen vaatii Suomen Meripelastuksen jäsenyhdistyksen jäsenyyden, joka maksaa 32 euroa. Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi ilmoittautumisen yhteydessä.