Making of… MPTK15

En oikein voi blogata kisoista itsestään mitään, koska toimitsijana näin kisapäivästä vain pienen promillen murto-osan. Tästä syystä keskitynkin kertomaan siitä mitä vaati, että 5.9.2015 Espoon Tapiolassa ja Haukilahdessa 22 joukkuetta pystyi kilpailemaan meripelastustaidoissa.

Jo vuonna 2011, Kotkan kisojen jälkeen, me espoolaiset aloimme miettiä, että mitäs jos järkkäisimme meripelastustaitokisat vuonna 2015. Kyseessä olisi 30. kilpailut, eli jonkinlainen juhlavuosi. Espoon Meripelastajille vuosi 2015 olisi 50. toimintakausi, varsinaiset 50-vuotisjuhlat olisivat vasta vuonna 2016.

Asia hautui pienen porukan mielissä useamman vuoden ja olimme tyytyväisiä kun Tampereen kisoissa 2014 julkistettiin, että Espoo saisi kisat järjestettäväkseen seuraavana vuonna. Ensimmäinen ”virallinen” mptk15-kokous pidettiin jo seuraavalla viikolla, Tampereen kisojen jälkimainingeissa. Yli vuosi meillä oli aikaa. Sitä luulisi, että olisi hyvin ehtinyt hoitaa kaiken valmiiksi ennen kisapäivää, mutta kyllähän kaikki tietävät kuin hyvä motivaattori herra Viime Tippa onkaan! Niinpä kisoja edeltävänä yönä, ja vielä kisapäivän aamunakin kuuden aikaan, printteri lauloi ja laminointikone kiehui.

Koko vuoden tapasimme asemalla joka toinen torstai MPTK15-kokouksen merkeissä. Alkuun projektipäällikkö Marcus etsi henkilöitä vetämään isoja vastuualueita: ratamestari, huolto, varusteet, markkinointi, resursointi, turvallisuus, yms. Nimiä tuli listalle hyvään tahtiin vaikka alussa olikin pientä epätoivoa ilmassa, kun ainoastaan pieni porukka ymmärsi kisajärjestelyiden laajuuden ja monen suusta kuului ”ehtiihän sitä vielä hyvin…”.

Ratamestari Tumppi kokosi ympärilleen ”dream teamin”, jonka kunnianhimoinen tavoite oli luoda rata, jossa joukkueet tekisivät meripelastusaluksilla keikkoja sen sijaan, että juoksisivat ympäri kaupunkia rastilta toiselle. Keväällä 2015 veneiden käyttäminen kisoissa julkistettiin suurelle yleisölle kun meripelastusseura anoi lainaan PV1-luokan aluksia kisoja varten. Samoin kisakutsussa painotettiin veneenkäsittelytaitoa. Enää ei voinut perääntyä!

Rata pidettiin salassa muulta kisaorganisaatiolta ihan viimemetreille asti. Edes kisajohtaja Marcus ei tiennyt radasta mitään ennen kuin oli aivan pakko. Kesän aikana PV Westhousen AIS-lähetin sammutettiin useaan eri otteeseen kun kisarataa testattiin ja jossain vaiheessa rataryhmä totesi, että aivan maksimi joukkuemäärä olisi 28.

Resursointi oli ehdottomasti yksi kilpailun suurimmista haasteista. Koska kisassa tultaisiin käyttämään aluksia, tarvitsimme normaalin rastimiehityksen lisäksi aluksiin miehistöt, jotka toimivat myös tuomareina. Onneksi espoolaisilla meripelastajilla on suhteita vähän joka suuntaan ja kaukaisimmat toimitsijat tulivat kisoihin aina Kemistä saakka! Ilman suunnatonta apua Helsingin Meripelastusyhdistykseltä tai Meripelastusasema1:ltä emme olisi kisoista kunnialla selvinneet. Rekrytointi oli massiivista ja aina kun vastaan käveli joku edes kaukaisesti meripelastajaa tai vastaavaa muistuttava henkilö, kysyttiin pääsisikö hän mukaan toimitsijaksi. Ainakaan Jasmo Pirkanmaalta ei vastaa enää ikinä ”kyllä” yhteenkään Espoon mepejen pyyntöön: leppoisa kisaturismi vaihtui vesisateessa PV1-aluksessa tuomarointiin. Tasan eivät käy onnenlahjat!

Elokuussa tahti alkoi olla melkoinen. Alkuun hyviltä tuntuneet Facebook-ryhmät ja Dropbox-kansiot alkoivat ns. ”vuotaa yli” ja tietoa tuli aivan liian monesta paikasta ja liian monelle ihmiselle. Oli pakko alkaa suodattamaan tietoa, mikä johti siihen, että jotain oleellista saattoi jäädä huomaamatta. Tässä kohtaa viimeistään oli hyvä keskittyä vain ja ainoastaan omaan vastuualueeseensa, luottaa siihen, että jokainen hoitaa oman tonttinsa ja antaa kisajohtajan stressata kokonaisuudesta. Kisoja edeltävänä perjantaina otimme vastaan joukkueiden ilmoittautumiset, opastimme halukkaita PV1-alusten käytössä ja pidimme joukkueenjohtajien palaverin. Ja aika paljon kaikkea muuta! Viimeinen lähti asemalta kotiin ”nukkumaan” joskus yhden aikaan ja ensimmäinen tuli paikalle kisa-aamuna noin klo 5.00. Itse en jaksanut lähteä kotiin vaan kellahdin yhteen PR Jenny Wihurin punkkaan viettämään erittäin levottomat viisi tuntia.

Alla oleva kuvakimara saa kertoa järjestelyistä loput! Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille: kisaajat, toimitsijat, kannustajat, kotijoukot ja muuten vain hengessä mukana eläneet!

IMG-20150902-WA0001
Keskiviikkona ennen kisoja harjoittelimme radan läpi. EA-rasti käytiin läpi aseman pesuhuoneessa. Missäs muualla…

 

IMG-20150902-WA0002

IMG-20150902-WA0003
Myös kisojen viestintä harjoiteltiin läpi edeltävänä keskiviikkona. Viimeiset muutokset siihen tuli kisa-aamuna klo 6.40…

 

IMG-20150905-WA0025
Tatun mielestä meillä ei ollut perjantaina tarpeeksi tekemistä, joten hän heitti avainnippunsa satama-altaaseen.

 

IMG-20150904-WA0002
Avainpelastaja Matti ”Näsä” Nurmi to the rescue!

 

IMG-20150904-WA0006
Maalialueen rakentaminen käynnissä

 

11223350_10153615356708960_476395524413386977_o

IMG-20150905-WA0026
Bågaskäristä tuttu Aivo (tai Raivo, en erota heitä toisistaan) saa vesipelastusrastivaatetusta ylleen

 

11793353_900049576741083_1800548866_n
EA-rastin varusteet valmiina lähtemään ”saareen”.

 

IMG-20150905-WA0034
Mihin tarvitaan A-tikkaita?

 

IMG-20150905-WA0042
PV1-alukset valmiina koitokseen. Tässä vaiheessa kaikki alukset toimivat vielä hyvin. Aamulla yksi oli jo pelistä poissa.

 

11997884_10204280593646455_896302114_n
Kisapäivän aamuna EA-rastin hypotermiapotilaat saivat kylmän suihkun.

 

 

IMG-20150905-WA0031
Minni Paha luotsaamassa varusteita EA-rastille

 

IMG-20150905-WA0038
EA-rastin yksi tehtävä oli suuren verenvuodon tyrehdytys

 

IMG-20150905-WA0039
Myös hypotermiauhreilla oli kohtuullisen aidon oloinen maskeeraus!

 

IMG-20150905-WA0028
Pintapelastusnuket matkalla Tapiolan yleisörasteille
Tapiolan yleisörastien mallijoukkueen kastliinan heittosuoritus
Tapiolan yleisörastien mallijoukkueen kastliinan heittosuoritus

 

Pinnat kiristyy

Enkä nyt tarkoita polkupyörän pinnoja.

MPTK15_logoPuhelin soi monta kertaa päivässä. Facebookin salaiset ryhmät tulvivat informaatiota, joissa ei pysy enää mukana. Dropboxin kansioissa on turhan monta excel-taulukkoa turhan monesta eri asiasta. Sähköposti laulaa. ”To do” -listoja on kännykässä, post-it-lapuilla ja vessapaperilla. Vähän väliä mieleen tulee joku ”ai niin, tuokin pitää hoitaa” -hässäkkä ja ”To do” -lista senkun pitenee.

H-hetki lähestyy yhtä aikaa liian hitaasti ja liian nopeasti. Tehtävää olisi vaikka kuinka ja paljon eikä vuorokaudessa riitä tunnit. Mutta samalla sitä toivoo, että tämä kaikki olisi jo ohi. Tai ainakin oltaisiin siinä pisteessä, että kisaajat toivotetaan tervetulleiksi.

Väsyttää. Kahvia kuluu. Yksi meripelastaja ompelee pukuja rastihenkilöille. Toinen miettii, että miten ihmeessä kehtaa ruinata vielä yhtä palvelusta kolmannelta. Neljäs miettii, että mistä löydettäisiin 49 kpl niitä vanhoja Nokian isopäisiä latureita. Ja sitten on ne 96 muuta toimitsijaa, jotka toivottavasti lauantaihin mennessä tietävät mitä tekevät ja milloin.

Harjoitus tekee mestarin sanotaan. Edellisistä Espoon järjestämistä kisoista on 30 vuotta. Tällä tahdilla me olemme mestareita vuonna 2045.

 

Kadonnut: kesä 2015

Jonnekin se meni. Kesä 2015. Muistelen lähteneeni lomille kesäkuussa, kun tämän kauden uudet tulokkaat ottivat ensimmäisiä haparoivia askeleitaan partioajoissa.  Tiedän heinäkuussa palanneeni takaisin meripelastuksen pariin, kun näistä tulokkaista oli alkanut kehkeytyä oikein pätevää sakkia. Olen jossain vaiheessa tiedostanut, että meripelastustaitokilpailut lähestyvät, mutta niihinhän on vielä kaksi kuukautta aikaa eli mikä hätä tässä on. Eikun…. Eipäs enää olekaan! Totuus on, että kisat ovat JO REILUN KAHDEN VIIKON KULUTTUA! Mitä ihmettä tapahtui kesälle ja koko sille suunnattoman pitkälle ajalle kun niitä kisoja piti hyvin ehtiä valmistella?!

On tässä ollut vähän kaikenlaista ja suuri osa siitä on tietenkin ollut kisavalmisteluihin liittyvää. Mutta koko tämän kisahärdellin keskellä on meidän pitänyt pyörittää partioajoja, koulutuksia, nuorisokoulutuksia sekä pitää huolta byrokratiasta, jonka avulla tämä yhdistys pysyy pystyssä. Ja osa meistä on onnistunut pitämään myös ihan normaalin neljän viikon kesälomankin, vaikka kisaorganisaatiosta tuskin kukaan oli täysin tavoittamattomissa lomansa aikana. Tiedottajamme lomailee tällä hetkellä Karibialla, mutta otti mukaan nettimokkulan, joka mahdollistaa yhteydet myös sieltä käsin.

Täysillä siis painamme eteenpäin vaikka Lokikirja onkin elänyt vähän hiljaiseloa. Lupaan palata ”ruotuun” blogitekstien kanssa kun kisat ovat ohi ja elämä ehkä jollain viisiin normalisoituu. Allekirjoittaneella on tällä kaudella edessä vielä ainakin päällystökurssin toinen osa ja kouluttajaharjoittelijana pyörimistä Peltek- ja Peltek Jatko -kursseilla. Näistä kuulette varmasti blogitekstin muodossa lisää!

Kariltairroitus
Avustettavan kariltairroitus (kuva Anni Muukkonen)

 

Sumuinen aamu Herrökobbenilla (kuva Anni Muukkonen)
Sumuinen aamu Herrökobbenilla (kuva Anni Muukkonen)

 

Jälleen yksi asiakas köyden päässä (kuva Tuomas Kalanti)
Jälleen yksi asiakas köyden päässä (kuva Tuomas Kalanti)

 

Kylkihinausta asiakkaan näkökulmasta
Kylkihinausta asiakkaan näkökulmasta

 

Mitä yhteistä on luomuviljelyllä ja satamien viemäröinnillä?

Tämä artikkeli on kolmas Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Helsingin kaupungin Itämerihaasteen koordinaattori Lotta Ruokanen.

Helsingin ja Turun kaupungit ovat pitäneet vesiensuojelua ja Itämeri-työn tekemistä strategisen tason kilpailukykytekijänä jo lähes vuosikymmenen. Kaupunginjohtajien aloitteesta käynnistettiin 2007 Itämerihaaste ja sen osana yhteinen Itämeri-toimenpideohjelma, jota molemmissa kaupungeissa on toteuttanut laaja toimialojen kirjo kaupunkisuunnittelusta satamiin ja opetushallinnosta pelastuslaitoksiin. Samalla alettiin haastaa mukaan muita kuntia, yrityksiä, yhdistyksiä, oppilaitoksia ja alueellisia toimijoita sekä Suomesta että muista Itämeren maista. Tällä hetkellä Itämerihaasteen kumppaniverkostossa on mukana yli 220 organisaatiota, jotka toteuttavat omia vesiensuojelutoimiaan. Aktiivisuudella ja yhteistyöllä tavoitellaan puhdasta, tuottavaa ja yhteistä Itämerta.

Yhteistyö on voimaa! Kuva: Laura Isomäki
Yhdessä rakennamme Itämerelle paremman tulevaisuuden! Kuva: Laura Isomäki

Aloitekaupungit itse toteuttavat järjestyksessä toista, 75-kohtaista Itämeri-toimenpideohjelmaansa 2014-2018, jossa on edustettuina Itämerihaasteen tavoin nyt viisi teemaa: Kirkkaat rannikkovedet (rehevöitymisen torjunta), hyvinvoiva meriluonto (haitallisten aineiden, roskaantumisen ja melun vähentäminen), puhdas ja turvallinen vesiliikenne (laivaliikenne, veneily ja öljyriskien torjunta), suunnitelmallinen vesialueiden käyttö (merialueiden toimintojen koordinointi, vedenalaisen luonnon tuntemus) sekä aktiivinen Itämeri-kansalaisuus (palvelutoiminta, verkostoyhteistyö, tietoisuuden ja toimijuuden lisääminen, opetus- ja tiedotustoiminta). Laivaliikenteeseen ja maanviljelyyn liittyvät toimenpiteet ovat konkreettisia esimerkkejä sitä, mitä kunnat Suomessa voivat tehdä oman toimintakenttänsä puitteissa kuormituksensa vähentämiseksi sekä lähivesiensä tilan parantamiseksi – ja samalla näyttää hyvää esimerkkiä muille satama- ja maatalousalan toimijoille.

Laivaliikenteen kuormitusta vähentävä iso parannus Helsingissä ja Turussa on vuodesta 2008 alkaen ollut, että satamissa satunnaisesti vierailevilta kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua, vaan kunnalliset satama ja vesilaitos ovat sopineet näiden kustannusten jaosta. Samalla varustamoille on kerrottu Itämeren herkkyydestä ja erityispiirteistä verrattuna esimerkiksi Atlanttiin ja kannustettu jättämään laivojen jätevedet satamassa viemäriin. Helsingin sataman kautta Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle johdettujen laivajätevesien määrä moninkertaistuikin muutamassa vuodessa. Vuosittain yli 250 risteilyalusta vierailee Helsingissä tuoden kukin kaupunkiin tuhansia turisteja, joten kyse on merkittävästä asiasta, jossa mereen joutuvan kuormituksen vähentäminen ja kaupungin vetovoimaisuus matkailukohteena kietoutuvat tiiviisti toisiinsa.

Satunnaisilta kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua vuoden 2008 jälkeen. Kuva: Matti Tirri/Helsingin kaupungin kuvapankki
Kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua vuoden 2008 jälkeen. Kuva: Matti Tirri/Helsingin kaupungin kuvapankki

Kaikki Turun kaupungin pellot, esimerkiksi Ruissalossa, ovat luomuviljelyn piirissä. Helsingin kaupungin pelloilla Haltialassa ja Tuomarinkylässä ei ole käytetty teollisia fosforilannoitteita seitsemään vuoteen, osaa pelloista viljellään suorakylvömenetelmällä sekä ylläpidetään mahdollisimman suurta talviaikaista kasvipeitteisyyttä. On ehkä yllättävää, että näin suuret kaupungit voivat olla aktiivisia vesiensuojelijoita myös maataloudessa; kunnat ovat kuitenkin suuria maanomistajia ja itse viljeltyjen peltojen lisäksi tiukennettuja vesiensuojeluehtoja on myös kaupunkien vuokrapeltosopimuksissa.

Laaja teema Helsingin ja Turun nykyisessä Itämeri-toimenpideohjelmassa on toteuttaa aiemmin laadittuja hulevesiohjelmia lisäämällä selvästi sade- ja sulamisvesien luonnonmukaista käsittelyä kaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä. Myös yhteistyötä Itämerihaasteen kumppaniverkostossakin mukana olevien yliopistojen ja vesiensuojeluyhdistysten kanssa on tiivistetty ja valmisteltu erillishankkeita esimerkiksi merialueiden mikroroskaantumistilanteen selvittämiseen ja Aurajoen sekä Vantaanjoen valuma-alueen haja-asutuksen ja maatalouden kuormituksen vähentämiseen liittyen. Itämerihaasteen alkuvuosina perustetut Helsingin kaupungin Itämeren suojelun ekonomian lahjoitusprofessuuri Helsingin yliopistolle sekä Turun kaupungin Saaristomeren Suojelurahasto jatkavat myös toimintaansa.

Kaikki Turun pellot esimerkiksi Ruissalossa ovat luomuviljelyn piirissä. Kuva: Lotta Ruokanen
Kaikki Turun kaupungin viljelemät pellot, esimerkiksi Ruissalossa, ovat luomuviljelyssä. Kuva: Lotta Ruokanen

Tämän kaiken taustalla ja lisäksi Helsinki ja Turku tukevat Itämerihaasteen kumppaniverkostoa sekä Suomessa että ulkomailla jäsenten vesiensuojelutoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, tarjoavat kohtaamisia ja kokemustenvaihtoa sekä valmistelevat ja toteuttavat yhteisiä kehityshankkeita esimerkiksi EU-rahoitusohjelmiin. Tiedätkö, onko asuinkuntasi aktiviinen vesiensuojelija? Tarvitsisiko työnantajasi tai harrastusporukkasi tukea tai ideoita Itämeren suojeluun osallistumiseksi? Kutsun työpaikkasi ja harrastusseurasi mukaan Itämerihaasteeseen!

Lisätietoja: www.itamerihaaste.net

Kallis, kalliimpi Itämeremme

Tämä artikkeli on toinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Finnpilot Pilotage Oy:n Luotsinvanhin Olli Taipale. Olli kirjoittaa myös suosittua Luotsin blogia.

Onko se täällä vai eikö se ole? Ilmastonmuutos nimittäin. Mennyt talvi oli aika erikoinen. Yksi pitkä lokakuu. Meillä on Isokarissa töissä kutterinkuljettaja, joka aloitti vuonna 1973, samana vuonna kuin minä synnyin. Sanoi, että hänen aikanaan ensimmäinen täysin jäätön talvi, jolloin päästiin ajamaan pikaveneellä koko ajan. Vesisateessa ja tuulessa. Ei se ehkä ihan sattumaa ole, että näin pääsi käymään.

Mitähän se taas vaikuttaa, kun ei jäätä ollut? Kasvaako levät, tupajumit ja merelliset koloraadokuoriaset vapaasti, kun niitä ei välillä pakastettu? Vai mikä se oli se, joka puiset laivanhylyt nakertaa? Ainakin vesi on valmiiksi lämmintä, joten ennustan, että mätänevien levien huumaavasta tuoksusta päästään nauttimaan jo varhain. Ihmisen muisti on melko lyhyt. Jos on paha leväkesä, niin Itämeren tila huolettaa, ja vaaditaan maajusseja sekä venäläisiä tilille. Jos taas ei, niin hehkutetaan Itämeren parantunutta tilaa. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Levistä (ei siis siitä mutkamäkipaikasta) on vaikea sanoa, ovatko ne lisääntyneet. Mäkihyppytermein: ehkä on, ehkä ei. Ei ole vuodet veljeksiä keskenään.

Jotenkin vähän ristiriitainen olo on työmaata katsellessa. Kalat on ainakin rantojen läheltä hävinneet. Helpommalla pääsee, kun käy kalakaupan kautta, eikä yritä siimaa liottaa turhaan. Toinen paha juttu on muovi. Ja roskat ylipäätään. Järkyttävä määrä pulloja ja muuta muoviroskaa huljuu uloimpien saarten rannoilla, jos on tuullut mereltä päin. Tässä yksi päivä meinasin ajaa telkkarin yli. Luksori näytti olevan, tai Salora. Noin 24 tuumainen. En tiennytkään, että vuosituhannen alun Luksorit kelluu.

Laivoistahan se törky tulee. Olisiko slaavilaisvoittoisten merenkulkijoiden vuosikymmenten saatossa perittyä välinpitämättömyyttä ympäristöstä? Voi se osaksi tulla veneistäkin. Ei se ehkä yksittäistä meripelastajaa motivoi pelastamaan merta, kun toiset kippaa kuutiokaupalla sontaa isoon varastoon ja itse jonottelee ruuhkaisena kesäviikonloppuna siihen tienoon ainoaan puolikuntoiseen septiponttooniin.

Tässä kun kauniina kevätiltana katselee kimmeltävää merta, niin onhan siinä aika paljon säilyttämisen arvoista. Luin lehdestä, että maailman merien arvo on 7 biljoonaa. Miten oli juuri tuohon lukuun päädytty, en tiedä, mutta itse sanoisin arvon olevan mittaamaton. Olisi aika kenkkua sanoa lapsille, että ei tuonne voi mennä uimaan, koska se on myrkyllistä. Lisäksi tulee kalastukselliset arvot sekä turismi. Turismia ei ole edes vielä ymmärretty täysin hyödyntää maassamme. Olisi kurjaa, jos meri menisi pilalle, ennen kuin joku ymmärtää.

Tässä luotsin ammatissakin pääsee merensuojelupuuhiin. Yhdessä tuotetankkerissa lipuu kerrallaan kauniissa kesäisessä saaristossamme mahdollisesti yli 10 miljoonaa litraa bensaa. Ysivitosta ja ysikasia. Kesä- ja talvidiisseliäkin. Edellämainittuja tankkereita kulkee joka päivä. Niiden lastilla ajaisi 16 666 666 00 kilometriä tavallisella pienellä henkilöautolla. Ihan vaan, jotta suuruusluokka käy paremmin selville. Ei olisi mukavaa, jos tuo määrä pääsisi huuhtelemaan saarien rantoja. On ilo ja kunnia varmistaa omalta osaltaan, että näin ei pääse käymään.

Pidetään siis roskat laitojen sisäpuolella ja pissat vessassa. Jos saadaan vielä siihen päälle parit hyvät suolapulssit, niin kuin viime talvena, niin ehkä se Itämeri siitä. Savukampelaakin voi ruveta taas verkoista löytymään. Välinpitämättömyyteen ei ole kuitenkaan enää varaa. Pienet teot ja oikea asenne, siinä se.

Hyvää ja turvallista kesää merellä! Ja mahdollisimman vähän meripelastustehtäviä.

Teksti ja kuva: Olli Taipale

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta.

Kisaajana meripelastustaitokilpailuissa

Olen ollut mukana meripelastustaitokisoissa kolme kertaa (Jämsässä 2012, Turussa 2013 ja Tampereella 2014) ja sijoitus on vaihdellut viime vuoden 6. sijasta Turun 14. sijaan. Espoolla on tapana lähettää vähintään kaksi joukkuetta kisoihin, välillä jopa kolme. Joukkueet ovat olleet sekajoukkueita tai sitten poika(mies?)- tai tyttö(nais?)joukkueita. Itse olen skabannut aina sekajoukkueessa ja joukkueen kokoonpano on vaihdellut joka vuosi. Jämsään meitä lähti ensikertalaisporukka ja joukkuekokoonpano pysyi samana kuin mitä oltiin edeltävän vuoden pikkujouluissa sovittu. Turkuun ja Tampereelle sen sijaan piti viime tipassa löytää uusi jäsen joukkueeseen kun aina yhdelle alkuperäiselle jäsenelle sattui ja tapahtui juuri ennen kisaa (btw, sama henkilö molempina vuosina… Jos haluaisin sabotoida jonkun toisen kisaa, ehdottaisin tätä kyseistä henkilöä joukkueeseen ;-)).

Turun kisoissa erittäin epäonnistuneen ajankohtaisrastin jälkinaurut
Turun kisoissa erittäin epäonnistuneen ajankohtaisrastin jälkinaurut

Kisaaminen on lähinnä tavattoman hauskaa! Tiedostamme realiteetit emmekä ole ikinä lähteneet ainakaan tosissamme mitalisijoista kamppailemaan, mutta Jämsässä ja Tampereella pokkasimme parhaan suorituksen yhdeltä rastilta (Jämsässä Merimiestaidot ja Tampereella Pintapelastus). Jämsässä toinen espoolaisjoukkue voitti myös yhden rastin (Viestintä). Mutta mitalisijoja tavoittelemattomallekin kisa on oppimiskokemuksena mitä parhain! Suosittelen lähtemään mukaan skabaamaan, oli omat taidot harjoittelijan tai päällikön tasolla. Oman mukavuusalueen ulkopuolella on hyvä käydä ja silloin yleensä oppii eniten. Lisäksi oppii toimimaan ryhmässä jouhevammin, mikä on meripelastajalle ehdoton vaatimus.

Joukkue Westhouse Tampereen yleisörasteilla

Kuka voi lähteä mukaan kisaamaan? Oikeastaan kuka vain, jolla on jonkinlaista ajatusta meripelastuksesta. Kisoissa on ollut vuosien varrella mukana viranomaisia maa- ja meripelastuspuolelta sekä muita vapaaehtoisia toimijoita. Joukkueen ovat muodostaneet ainakin puolustusvoimat, maastopelastajat, poliisit, VPK, merivartiosto, yms. Lisäksi mukana on ollut vapaaehtoisia meripelastajia jopa Virosta. Turun kisoissa koettiin jonkinlainen kolaus kun Maastopelastajien joukkue voitti koko kilpailun. Tosin kaikilla joukkueen jäsenillä oli huhujen mukaan kokemusta myös meripelastuksesta… Ainakin näin haluamme itsellemme kertoa!

Joukkue Emmi saapumassa maaliin Tampereella
Joukkue Emmi saapumassa maaliin Tampereella

Tänä vuonna joukkueelta toivotaan tietenkin erilaisia meripelastustaitoja sekä erityisesti myös veneenkäsittelytaitoja. Emme tietenkään kerro rastien sisältöjä sen koommin, mutta kuten aina, kisoissa ovat mukana seuraavat rastit: navigointi, merimiestaidot, viestintä, ensiapu, vesipelastus sekä ajankohtainen. Kisoihin tulevat joukkueet pystyvät näiden otsikkojen alla harjoittelemaan sopivia taitoja.

Jos katsot omaavasi osaamista ylläolevista kategorioista, etsi itsellesi kaksi joukkuetoveria ja lähde mukaan! Virallinen ilmoittautuminen tapahtuu touko-kesäkuun aikana ja kohkaamme siitä varmasti ainakin Facebookissa ja Twitterissä. Nuorisolle järjestetään myös omat meripelastustaitokilpailut samaan aikaan aikuisten kisojen kanssa.

Espoon junnujoukkue Tampereella. Sijoitus hienosti 4.
Espoon junnujoukkue Tampereella. Sijoitus hienosti 4.

Kesä 2014: kaksi merta

Tämä artikkeli on ensimmäinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti John Nurmisen Säätiön Tuula Putkinen. Kuvat ovat vapaaehtoisten meripelastajien ottamia.

Viime kesänä rikottiin ennätyksiä – hyvässä ja pahassa. Idässä eli Suomenlahdella koettiin ennätyskirkkaat vedet, kun taas Hangon länsipuolella velloivat kilometrien pituiset sinilevälautat. Pääsyynä lännen katastrofiin oli Itämeren pääaltaan syvänteisiin ajan kuluessa kerääntynyt suuri fosforivaranto, jonka alkuvuoden talvimyrskyt sysäsivät liikkeelle. Sinilevät tarvitsevat fosforia kasvaakseen ja toisena tekijänä sinileväkukintoja kiihdyttää lämpö. Lämmin heinäkuu aiheutti sitten sinilevien räjähdysmäisen leviämisen Saaristo- ja Ahvenanmerellä.

2015-02-19_12-39-47
Saaristomeren tila on joinakin kesinä ollut suorastaan karmiva. (Kuva Mikael Albrecht)

 

Pietarin jätevesiremontti ja Kingiseppin fosforivuotojen tukkiminen tepsivät

Poikkeuksellisen pitkä kuuma kesä oli todellinen happotesti Suomenlahden tilalle. Vedet kuitenkin pysyivät kirkkaana. Kaksi yksittäistä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kaikkein eniten Suomenlahden ennätyskirkkaaseen tilaan: Pietarin jätevesien tehostettu ravinteidenpoisto sekä Kingiseppin jätekipsivuoren fosforipäästöjen loppuminen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan heinä-elokuun keskimääräiset levien määrää kuvaavat klorofylliarvot olivat Suomenlahden itäisimmillä havaintopaikoilla 2000-luvun alimmalla tasolla.

John Nurmisen Säätiöllä oli merkittävä rooli sekä Pietarin jätevesiremontissa että Kingiseppin fosforivuotojen tukkimisessa. Pietarissa se toteutti yhdessä vesilaitoksen kanssa kemiallisen fosforinpoiston kaupungin kolmella suurimmalla jätevedenpuhdistamolla. Kingiseppissä säätiö aloitti yhteistyön Fosforit-lannoitetehtaan kanssa heti vuodon tultua ilmi. Nyt on näytetty toteen, että konkreettisilla toimenpiteillä saadaan myös konkreettisia tuloksia.

Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014
Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014. (Kuva Tero Markkula)

 

Työtä riittää vielä

Tehokkain ja nopein toimenpide Itämeren pääaltaan tilan parantamiseksi – ja sitä kautta myös Saaristomeren tilan parantamiseksi – on leikata suurimpien yksittäisten kuormittajien päästöjä Puolassa, Baltian maissa, Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Ihmekonsteja ei ole, mutta tämä kesä näytti, että jo meidän elinaikanamme on mahdollista saavuttaa näkyvä muutos meren tilassa.

Entä sitten Suomenlahti, onko sen tila nyt pysyvästi hyvä?

Suomenlahdellekaan ei voida tuudittautua siihen, että tämän kesän hyvä levätilanne säilyisi. SYKE varoittaa, että Suomenlahden kehitys ei jatkossa välttämättä etene suoraviivaisesti parempaan suuntaan. Happitilanteeseen ja fosforipitoisuuksiin vaikuttaa keskeisesti Itämeren pääaltaan syväveden ajoittainen virtaaminen pitkälle Suomenlahden itäosiin asti. Pintakerroksiin sekoittuessaan hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori voi nostaa rehevyystasoa merkittävästikin.

Oleellista on, että Suomenlahti ei voi puhdistua kokonaan ennen kuin koko Itämeri puhdistuu.

Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta.
Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta. (Kuva Andreas Hindrén)

 

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta. Tieto ovat jakamassa mm. Espoon kaupunki ja John Nurmisen Säätiö.