Koulutuskauden päätös

Eli kertomus siitä kuinka kaikki ei aina mene ihan niin kuin Strömsössä.

Pelastuslautta maalihenkilöineen jätetty odottamaan löytymistä. Kuva Santeri Santavirta.
Pelastuslautta maalihenkilöineen jätetty odottamaan löytymistä. Kuva Santeri Santavirta.

Virallinen koulutuskautemme päättyy lokakuun loppuun. Silloin viikoittaiset keskiviikkokoulutukset päättyvät ja jäämme odottelemaan huhtikuussa alkavia seuraavan kauden koulutuksia. Partioajoissa toki kouluttaudumme koko ajan ihan niin kuin koko kesän, mutta niidenkin määrä alkaa hiipua. Ihan joka ilta emme enää ole merellä, mutta päivystämme toki koko ajan.

Viime keskiviikon koulutuksemme oli siis tämän koulutuskauden ”päätösjuhla”. Saimme vieraiksi koulutukseen rajavartioston PV:n ja meripelastuskeskus Helsinkikin oli mukana hoitamassa radioliikennettä. Koko koulutuksen isoin oppi tuli heti alussa: tapahtui jotain rutiineista poikkeavaa, emmekä osanneetkaan enää toimia.

Istuskelimme asemalla odottamassa käskynjakoa kun yhtäkkiä hälytysmiehistöön kuuluvien kännykät piippasivat tekstiviestin saapuneeksi: ”HÄLYTYS V SL 2184 HARJOITUS Miessaari kadoksissa 4 henkilöä ja vaalea vene. Toiminta MEPE HKI 2 <KUITTAA>”. Vastailimme viestiin omat ETA:mme (estimated time of arrival) ja jäimme odottamaan lisätietoja. Ensimmäinen virhe. Hetken aikaa siinä palloiltuamme koulutuksen järjestäjät Marcus ja Sante ilmoittivat, että mitään muuta ohjetta ei harjoituksiin ole tulossa. Päivystävä päällikkö oli lähtenyt satamaan, mutta yksi Westhousen päälliköistä käskytti Westhousen lähtövalmiiksi. Olemme tottuneet siihen, että harjoituksissa on miehistöjaot eri aluksiin valmiiksi mietittynä ja siitä tietää millaisella varustuksella pitää lähteä liikkeelle: avovene Westhousessa vaatetusta pitää mahdollisena pakkasiltana olla päällä vähän enemmän kuin PV Emmin lämmitetyssä kopissa. Lähdimme selvittämään päivystävältä päälliköltä, että kuka on menossa mihinkin alukseen. Toinen virhe. Päivystävä päällikkömme oli nimetty OSC:ksi (On Scene Coordinator, tuttavallisesti ”oscu”) ja hänellä oli täysi työ miettiä aluksille etsintäaluetta. Jäimme odottamaan tumput suorina päällikön ohjeita. Kolmas virhe. Oli tilanne mikä tahansa ja hälytys millainen tahansa, veneet pitää saada lähtökuntoon nopeasti. Sillä ei olisi tässä vaiheessa mitään merkitystä missä aluksessa tulisit olemaan. Ja sen miehistöjaon olisi voinut hyvin hoitaa joku muu kuin päivystävä päällikkö. Kukaan ei vaan ottanut tätä tehtävää hoitaakseen vaikka paikalla oli perämiehiä ja aliperämiehiä. Neljäs virhe.

Eli aikamoisen alkusähellyksen jälkeen pääsimme kuitenkin lähtemään merelle suorittamaan etsintää. PV Furuno jäi hitaimpana etsimään lähialueita, PV Westhouse etsittävän alueen keskipaikkeilta ja PV Emmi lähti pisimmälle. Rajan PV:lle annettiin heidän tulosuunnalleen sopiva alue. Etsintä itsessään sujui kohtuullisen hyvin ja nopeasti rajan PV oli löytänyt luodolla olevat kaksi henkilöä ja PV Westhouse pelastuslautassa värjöttelevät kolme henkilöä. Tässä vaiheessa selvisi, että henkilömäärä onkin kuusi ja yksi on siis vielä kadoksissa. PV Emmi oli etsinyt Torra Lövön ympäristöä, mutta jossain vaiheessa miehistö huomasi, että koilliskulma oli jäänyt vajaaksi. Tässä vaiheessa PV Furuno oli toimeton, joten ”oscu” passitti sen etsimään saaren ympäristön uudestaan. Ja kappas! Sieltähän se kolmas henkilö löytyikin veden varasta. Onneksi kyseessä oli harjoitusnukke, joka ei niin välittänyt veden kylmyydestä.

Pimeällä merellä etsiminen on äärimmäisen hankalaa, vaikka kuutamo valaisi keskiviikkoiltana hienosti. Melkein se teki etsinnästä haasteellisempaa, koska kuun kumotus loi varjoja laineisiin. Heijastimilla varustetut maalit (kaksi henkilöä luodolla ja pelastuslautta) löytyivät kohtuullisessa ajassa, mutta harjoitusnukke tummansinisellä liivillä, jossa ei ollut heijastimia, löytyi vasta toisen aluksen ajettua siitä ohi.

Saimme siis kaikista vastoinkäymisistä huolimatta harjoituksen läpi ja opimme paljon uutta ja kertasimme vanhaa. Järjestäjät Marcus ja Sante suunnittelivat hienon harjoitusillan, jossa jokaiselle harjoittelijasta päällikköön oli paljon opittavaa. Harvemmin päälliköt joutuvat keskiviikkoharjoituksissa moiseen rumbaan, ainakaan yllätyksenä.

Note from the author: Olen monesti kritisoinut ystävieni uusia hienoja, mutta mustia, ulkoiluasuja. Olet sitten kaupunkialueella, taajamassa, maastossa tai merellä, käytä aina värikkäitä vaatteita ulkoillessasi ja katso, että sinulla on PALJON heijastimia. Merellä varsinkin pidä huolta, että pelastusliiveissäsi on heijastimet ja ne ovat sellaiset, jotka veden varaan jouduttuasi kääntävät sinut selälleen.

 

Tietoa kirjoittajasta

Anni

Vapaaehtoinen meripelastaja, joka marras- ja huhtikuun välisenä aikana etsii muun elämänsä rippeitä kotoa, töistä ja ystävien luota.