Suomi, tämä talkootyön luvattu maa

Vapaaehtoinen meripelastus on siitä jännää hommaa, että meitä tarvitaan kaikista eniten silloin kun ihmiset lomailevat ja nauttivat hienosta kesäkelistä. Toisin kuin usein luullaan, me suoritamme suurimman osan tehtävistä silloin kun kelit ovat kauneimmillaan ja meri tyyni. Tämä johtuu siitä, että niinä päivinä väkeä on paljon liikkellä ja todennäköisyydet epämiellyttäville tapahtumille kasvavat. Tästä syystä meidän tehtävätilastojen kuninkaiksi nousevat yleensä kesän ensimmäinen hellepäivä, juhannus sekä heinäkuiset lomailuviikot.

Mutta mitä sitten kun vapaaehtoinenkin lomailee? Suurin osa suomalaisista on lomalla heinäkuun ja tämä pätee myös vapaaehtoisiin meripelastajiin. Tätä hommaa hoitaa moni perheellinen, jotka kaikkien muidenkin tavoin haluavat viettää kesällä arvokkaat 3-4 viikkoa perheensä kanssa mökkeillen tai veneillen tai muuten vaan kesäisiä asioita puuhaillen. Juhannuksesta puhumattakaan!

Jälleen yksi juhannus ja heinäkuu menivät ohi ja selvisimme niistä kunnialla. Onneksi tämä harrastus kerää joukkoonsa ihmisiä erilaisista elämäntilanteista, joten miehistöä löytyy kyllä aina kun sitä tarvitaan. Mutta joka ikinen kerta kun tulee viesti, että ”löytyisikö miehistöä” sitä tuntee piston omatunnossa kun ei syystä tai toisesta pääse lähtemään merelle. Tai jos lähtee, tuntee piston omatunnossa kun kotiin jälleen kerran sanoo, että ”menen merelle”. Meripelastajien tunnettu vastaus paluuajankohtakyselyynhän on, että ”palaan ennen kuin seuraavan kerran lähden”.

Pahinta on se, kun huomaat tekeväsi vapaaehtoistyötä, mutta et ole päässyt nauttimaan sen vapaaehtoistyön sinulle antamasta motivaatiosta, eli meripelastajan ollessa kyseessä, meripelastuksesta. Tänä vuonna, Espoon Meripelastajien täyttäessä 50 vuotta, on monen espoolaisen meripelastajan kalenteri täyttynyt enimmäkseen ns. ”paperipelastuksesta” eli ne päivät, joille on kotiväeltä saanut ”luvan” meripelastaa, menevätkin asemalla kokouksissa istumisiin, talkoisiin, kakkukahveihin tai muuhun vastaavaan. Alushuollotkin ovat herkkua tämän jälkeen!

Monesti neuvotaan opettelemaan sanomaan ”ei”. Olen sitä mieltä, että Suomi ei pyöri, jos ihmiset opettelevat sanomaan ”ei”. Espoon Meripelastajat ry pyörii puhtaasti sellaisten henkilöiden voimalla, jotka sanovat ”kyllä”. Ne henkilöt, jotka meripäiviä laskettaessa jäävät listan perälle, mutta asemapäiviä laskettaessa ovat listan huipulla. Ne henkilöt, jotka mahdollistavat sen, että me muut henkilöt saamme niitä meripäiviä silloin kun haluamme.

Suomi on talkoiden ja yhdistysten maa, joiden avulla sadattuhannet ihmiset harrastavat, saavat apua, tapaavat ystäviä, yms. Näiden satojentuhansien vapaaehtoisten joukossa on se pieni joukko, jotka paiskivat tosissaan sen toisen työpäivän normaalin palkkatyön lisäksi. Tämä joukko istuu hallituksissa ja erilaisissa toimikunnissa, kouluttaa, kerää varoja, leipoo kuivakakkuja myyjäisiin, remontoi yhdistysten tiloja, siivoaa ja organisoi. Tämä joukko osaa sanoa ”kyllä”.

1918020_10154505131258636_5178495349768946779_n
Alushäkissä olevan kontin, Duplon, siivoustalkoot joulukuussa 2015

 

12743899_10153920286554293_7615076259726375511_n
PV Westhousen takaluukussa joku tekee jotain huoltohommia 😉

 

12891010_10153608849102689_8622103274507258382_o
Kevättalkoot asemalla huhtikuussa 2016

 

13092132_10153681544238174_8836330318517386588_n
Anturin varaston katon kunnostustalkoot keväällä 2016

 

13724819_10207105463498221_4735770510758997105_o
Aseman edustan siistimistä kesällä 2016

 

13754186_312531029136643_2039002727139691534_n
Anturin yhteysalus Fasterin pohjanpesu

 

13882169_10154468841658960_8587383451112136835_n
Anturin terassin kunnostus kesällä 2016

 

13912614_10154370594784293_3758514719586646408_n
Historiikin rakentamista kesällä 2016

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Anni

Vapaaehtoinen meripelastaja, joka marras- ja huhtikuun välisenä aikana etsii muun elämänsä rippeitä kotoa, töistä ja ystävien luota.