Sata ja vähän päälle

Takana on tilastojen perusteella vilkas kausi. Espoossa meni tehtävien lukumäärässä pari viikkoa sitten satanen rikki ja nyt ollaan jo vähän sen päälläkin (104). Viime vuonna tehtäviä oli yhteensä 90, vuonna 2014 riensimme apuun 81 kertaa ja vuonna 2013 tehtävälle lähdettiin 89 kertaa. Oman meripelastusurani aikana en muista, että olisimme ylittäneet sataa tehtävää vuodessa ja kun selasin Messi-järjestelmän tilastoja, edellisen sadan tehtävän vuoden löysin vuodesta 2009.

Tämä kausi vetelee viimeisiään ja kovin montaa uutta tehtävää tämän kauden tilastoihin tuskin enää tulee. Vietimme viime viikonloppuna todennäköisesti kauden viimeisen pitkän päivystyksen saaritukikohdallamme laittaen sen samalla talviteloille. Perjantain tuuliennusteet eivät näyttäneet kovin hyviltä Herrökobbenille rantautumista ajatellen, joten pyysimme yöpymispaikkaa Helsingin Meripelastusyhdistyksen tiloista Matosaaresta, jonne meidät toivotettiin tervetulleiksi.

img_20161029_084411
Matosaaren laiturissa vasemmalta oikealle: PV Mikrolog III, PV Emmi ja PV Rautauoma

Lauantaina tuulet pysyivät navakoina, mutta kääntyivät onneksi pohjoiseen joten maininki ei päässyt nousemaan Herrökobbenin laituriin. Tehtäviä ei meille tilastoihin kertynyt lisää vaikka kahta kiireetöntä Trossi-tehtävää meille tarjottiinkin. Ensimmäisen sai hoidettua paljon lähempänä ollut Porkkalan yhdistyksen PV BLC ja toisen tehtävän asiakas itse perui ennen kuin ehdimme lähteä edes liikkeelle. Saimme siis rauhassa siivota mökkiä ja purkaa laituria ja haravoida pihaa.

Sennikaani päätti siivota metsän risuista
Sennikaani päätti siivota metsän risuista
Kari pitää tuumaustaukoa
Kari pitää tuumaustaukoa

Anturi odottaa nyt ensi kevättä. Meripelastuskausi jatkuu vielä muutaman viikon ja päivystäviä päälliköitä löytyy aina marraskuun loppuun asti. PV Westhouse lähtee telakalle jo ensi viikolla, mutta PV Emmi ja PV Furuno pitävät vielä lippua ylhäällä.

 

img_2943

img_2948

Blogipostauksen kuvat: Heikki Juvonen

On lauantai-iltoja ja sitten on lauantai-iltoja…

Mikä on unelmiesi lauantai-ilta? Kotisohvalla hyvän ruoan ja viinin kanssa, kainalossa elämänkumppani? Kannat katossa kaupungin parhaassa bileravintolassa ystävien kanssa? Ajoissa nukkumassa omassa lämpöisessä sängyssä, jossa nukut sikeästi sunnuntaiaamuun saakka?

Juuh, kyllä sitä muutaman kerran viikonlopun aikana mietti taas harrastusvalintojaan, mutta kuten niin monesti muulloinkin, aika kultaa muistot kohtuullisen nopeasti ja nyt kotisohvalla ollessani mietin vain kuinka älyttömän hauska viikonloppu meillä taas oli!

Tavoitteena oli laittaa saaritukikohtamme Anturi talviteloille. Paljon piti puuhata ja paljon myös puuhattiin! Itse olin enemmän huoltojoukoissa ja eli kannoin ruokaa pöytään aina kuin mahdollista samalla kun muu gängi haravoi pihan, tyhjensi räystäät, harjasi katot, korjasi muutamia terassin puutteita, yms. yms. yms. Laiturin ramppi siirtyi talviunille saunan terassille, soutuvene telakoineen telakoitiin ylemmäs (toivottavasti) tulevien jäiden tieltä, sauna kuurattiin ja mökki siivottiin.

Tontut vauhdissa (Kuva Anni Muukkonen)
Tontut vauhdissa (Kuva Anni Muukkonen)
Lounas on valmis (Kuva Anni Muukkonen)
Lounas on valmis (Kuva Anni Muukkonen)
To-Do lista oli kiitettävän pituinen
To-Do lista oli kiitettävän pituinen

Mielenkiintoiseksi, ja hieman erilaiseksi, viikonlopun teki lauantai-iltapäivällä yltymään alkanut tuuli. Se pirulainen osui suoraan Anturin eli Herrökobbenin laituriin ja jossain vaiheessa päällikkömme Tumppi alkoi huolestua PV Emmin pysymisestä laiturissa. Alus oli kiinni kuudella köydellä, mutta aina välillä aallot repivät köysiä ilkeän tuntuisesti. Olimme käyneet saunassa ja syöneet iltaruoan kun Tumppi pyysi meidät kaikki istumaan alukseen ja pähkimään mitä tehdään. Maha täynnä quesadilloja ja jäätelöä oli hyvä mennä istumaan keinuvaan alukseen ja tuijottamaan pimeänä vellovaa merta 😉 Eipä me siinä kauan istuttu kun päätimme irrottaa köydet: tuulimittari näytti tuulen voimakkuudeksi 12-13 m/s.  Ilmatieteenlaitos osasi kertoa, että Harmajalla on puuskissa 20 m/s.

Kello oli noin 22.30 kun lähdimme kohti Espoonlahtea, jonne tuuli ei päässyt nostamaan aallokkoa. Harjoittelimme pimeäajoa parisen tuntia ja mietimme miten tappaisimme aikaa aamuyöhön asti, jolloin tuulen pitäisi alkaa hellittää. Puolilta öin päätimme kiinnittyä Pentalan vuorovenelaituriin muutamaksi tunniksi nukkumaan. PV Emmissä on punkat neljälle hengelle ja miehistössä meitä oli kuusi. Neljä nopeinta siis pääsi jotenkinkutenkin vaaka-asentoon, kaksi jäi ohjaamoon, toinen naviskan penkille ja toinen lattialle pelastuspukupusseista tehdyn patjan päälle. Itse olin Emmin toisessa yläpunkassa. Tein Finnfillstä itselleni tyynyn ja vedin lämpöpeiton päälleni. Tapsa koisasi jo siinä punkalla minkä alta olisi löytynyt tyynyt ja peitot, eikä parin tunnin unien takia viitsinyt kaveria häiritä. Lämpöpeittoa todella tarvitsi, koska Emmin keulapiikin lämmitys ei toimi ja ohjaamossa ”nukkuvat” paistuivat lämmityksen huutaessa siellä täysillä. Vähän väliä heräsimme Virvestä kuuluviin keskusteluihin, mutta meitä ei onneksi kaivattu.

Tuulta paossa (kuva Sanna Lehtonen)
Tuulta paossa (kuva Sanna Lehtonen)

Puoli viisi kulutusakusto alkoi varoittamaan alhaista latausta. Emme olleet maasähkössä kiinni, joten moottorit piti saada käyntiin. Tuuli oli tyyntynyt jonkin verran, joten lähdimme kohti Herrökobbenia. Pimeys oli suunnaton: sumuinen sade aiheutti sen, ettei valonheittimilläkään nähnyt mitään muuta kuin heijastavia pintoja. Stora Herrön eteläpuolen kapeassa rännissäkään ei nähnyt rantaa ollenkaan. Onneksi viitoissa on heijastimet!

Vähän viiden jälkeen rantauduimme Herrökobbenille. Tuuli oli rauhoittunut aika paljonkin, mutta maininkia oli vielä jäljellä. Keulaan pistimme varmuuden vuoksi tuplavarmistuksen. Väsyneinä menimme mökkiin ja söimme vähän välipalaa. Painuimme vielä muutamaksi tunniksi pehkuihin ja ainakin osa meistä onnistui nukkumaan aina reiluun kymmeneen asti. Sen jälkeen kahvia koneeseen, vähän pekonia ja paistettuja munia, niin loputkin puuhastelut saatiin tehtyä ennen kotiinlähtöä.

Että semmoinen viikonloppu! Ei tarvinnut jonottaa taksijonossa aamuyöllä eikä hakea krapularuokaa snagarilta, mutta nauruhermot olivat silti kovassa käytössä. Mepeperhe aiheuttaa sen, että hauskaa on, vaikka aurinko ei aina paistakaan eikä revontulet loimota 🙂

Hommat hoidettu! (Kuva Anni Muukkonen)
Hommat hoidettu! (Kuva Anni Muukkonen)