Partioajossa

Tässä tekstissä kuvattu partioajo on fiktiivinen kuvaus normaalista viikonlopun partiosta ja se on kirjoitettu kansimiehen näkökulmasta. Kaikki keikat ovat kuviteltuja, mutta sellaisia, jotka olisivat voineet tapahtua. Mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin keikkoihin johtuvat siitä, että 90% keikoistamme noudattaa samaa kaavaa.

Ajelen autolla kesäisenä sunnuntaiaamuna Mellsteniin, Espoon Haukilahteen, jossa Espoon Meripelastajien asemapaikka sijaitsee. Aurinko paistaa, meri on tyyni ja lauantai on ollut todellinen hellepäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että Espoon ulkoilusaaret ovat täynnä huviveneilijöitä, jotka lähtevät iltapäivästä ja alkuillasta takaisin mantereelle.

Olen ensimmäisenä satamassa ja avaan PV Emmin ovet. Samalla kun availen lukkoja, muutkin miehistön jäsenet saapuvat satamaan. Merelle on lähdössä päällikkö, kaksi kansimiestä (joista minä olen toinen) ja kaksi harjoittelijaa. Teemme yhdessä lähtötarkastuksen lisäksi viikkotarkastuksen. Kuukausitsekki ja 50 tunnin tsekki eivät ole ajankohtaisia tänään. Päällikkö ilmoittaa Meripelastuslohkokeskus Helsinkiin, että olemme partioajossa Espoon edustalla noin klo 18 saakka. Jokainen meistä tietää kuitenkin, että ilta voi venähtää vaikka kuinka pitkäksi, riippuen keikkojen määrästä ja laadusta.

Kaunis kesäpäivä saaristossa
Kaunis kesäpäivä saaristossa (Kuva Anni Muukkonen)

Kun olemme päässeet ulos satamasta, harjoittelijat hyppäävät ruorimiehen ja navigoijan paikalle ja minä kansimiehenä ja perämies vuorotellen opastamme heitä. Päällikkö istuu päällikön paikalla ja vahtii, että olemme menossa juuri sinne minne pitikin. Olemme sopineet reittisuunnitelmaksi mennä ns. sisäkautta Herrökobbenille, jossa meillä on saaritukikohta ja harjoitella siellä laituriin ajoa. Emme pääse Haraholmenia pidemmälle kun Virvestä kuuluu tuttu ”Vihtori Suomenlahti 218, tässä Meripelastus Helsinki”. Päällikkö vastaa kutsuun ja selviää, että Melkin ”suoralla”, Käärmeluotojen eteläpuolella ajelehtii mahdollisesti konevikainen moottorivene. Samalla kun perämies ajaa meitä kohteeseen, otamme päälliköltä vastaan tarvittavat tiedot ja varmistamme tehtäväjaon. Päällikkö soittaa vielä avustettavaan alukseen ja kertoo meidän olevan matkalla.

Olemme nopeasti paikalla ja tunnistamme veneen. Lähestymme sitä varoen, ettei peräaaltomme keinuta venettä ja puske sitä väyläalueelta kohti kivikkoa. Johdan kansityöskentelyä ja laitamme yhdessä harjoittelijoiden kanssa hinausköydet valmiiksi. Meri on tyyni, joten alkuun meille riittää yksi köysi keulasta ja yksi perästä pitämään avustettava alus kiinni meissä, jotta saamme hoidettua paperityöt ennen avustettavan aluksen hinaamista turvaan. Avustettavan aluksen päällikkö epäilee polttoaineen loppumista ja hän pyytää hinausta Lauttasaaren itäpuolelle, jossa on bensa-asema. Lähin turvasatama olisi Koivusaari, mutta koska veneellä on olemassa Trossi, hinaus Lauttasaareen pitäisi onnistua. Ehdotamme tätä Meripelastuslohkokeskus Helsingille, joka viime kädessä tekee päätöksen. Heille sopii Trossi-hinaus, joten alamme valmistella alusta perähinaukseen.

Kiinnitämme perähinausköyden keulan knaapeihin länkien avulla ja lähdemme varovasti liikkumaan eteenpäin samalla kun päästämme perähinausköyttä lisää. Hinausköyden pituus riippuu avustettavan aluksen koosta ja merenkäynnistä. Nyrkkisääntönä on se, että hinausköyden tulisi puolivälissä koskettaa aina välillä vettä. Saamme sopivan pituuden köyteen ja harjoittelijat kiinnittävät köyden knaapiin. Laitamme aina perähinauksen ajaksi kirveen hinauspollarin viereen sille kuuluvalle säilytyspaikalle, jos jotain sattuisi käymään ja meidän pitäisi saada hinausköysi nopeasti poikki. Harjoittelijat toimivat hinausvahteina ja pidentävät ja lyhentävät hinausköyttä tarvittaessa.

Lauttasaareen on kohtuullisen lyhyt matka, mutta noin kuuden solmun hinausnopeudella tämäkin matka kestää aikansa. Matka sujuu hyvin ja pääsemme jättämään aluksen Lauttasaaren tankkauslaituriin hienosti. Ennen satamaan tuloa olemme siirtäneet aluksen perähinauksesta kylkihinaukseen, joka tehdään neljällä köydellä: keulaköysi, peräköysi, keulaspringi ja peräspringi. Perämies ohjaa aluksen laituriin ja kun avustettavalla on omat köydet kiinni, irroitamme hinausköydet, toivotamme hyvää loppukesää ja lähdemme jatkamaan alkuperäistä reittisuunnitelmaamme. Päällikkö ilmoittaa Meripelastuslohkokeskukselle, että olemme vapaana tehtävältä ja valmiina ottamaan vastaan uusia.

Pääsemme Herrökobbenille, jossa päätämme sytyttää grillin ja syödä lounaaksi makkaraa ja muita eväitä. Ehdimme myös käymään uimassa ja pesemään PV Emmin kylkiä ennen kuin Virvestä kuuluu taas kutsu: ”VSL 218, tässä meripelastus Helsinki”. Gåsgrundetin vierasvenesatamassa on alus, jonka moottori ei käynnisty. Päällikkö ilmoittaa meidän arvioidun saapumisajan kohteeseen ja lähdemme matkaan. Harjoittelijat irroittavat PV Emmin köydet ja minä ajan aluksen ulos laiturista.

Eväät merimiehen/-naisen vesillä pitää!
Eväät merimiehen/-naisen vesillä pitää! (Kuva Mikael Albrecht)

Gåsgrundetiin ei ole pitkä matka. Suuri osa Espoon keikoista on ihan muutaman mailin sisällä Miessaaresta, joka tekee Haukilahden ja Herrökobbenin sopiviksi päivystyspaikoiksi. Päällikkö on puhelimitse yhteydessä avustettavaan alukseen ja saamme tarkemmat tuntomerkit. PV Emmille löytyy laiturista sopiva kylkikiinnityspaikka. Harjoittelijat yhdessä perämiehen kanssa kaivavat boosterin konetilasta, jolla voimme yrittää antaa apuvirtaa ja saada koneen siten käyntiin. Tämä onnistuukin helposti ja saamme avustettavan koneen hurisemaan. Näin ollen tätä venettä ei tarvitse hinata mihinkään vaan avustettava voi siirtyä saaresta mantereelle omin avuin.

Siirrymme takaisin Herrökobbenille siivoamaan jälkemme. Iltapäivä kuluu saaritukikohdassa puuhastellessa. Opettelemme myös tekemään paikannusharjoituksia kompassikiikarin ja kiintopisteiden avulla. Pyrimme aina partioajossakin harjoittelemaan jotain, yleensä sen viikon koulutusaihetta, mutta vähintäänkin aluksen käsittelyä ja navigointia. Varsinkaan harjoittelijat eivät käytä plotteria vaan navigoivat paperikartan ja tutkan avulla. Plotterin otamme toki käyttöön heti kun lähdemme keikalle.

Kello lähenee kuutta ja päätämme lähteä takaisin Haukilahteen. Juuri kun olemme saaneet köydet irti, saamme ilmoituksen ajelehtivasta aluksesta Stora Brändön eteläpuolelta. Pelkkä sijainti kertoo sen, että edessä tulee olemaan pitkä hinausilta… Ilmoitamme kotiväelle, että ehkä sitä saunaa ei vielä kannata laittaa lämpiämään ja lähdemme suorittamaan vielä ainakin yhtä sankartyötä.

Kun ilta venyy, kauniit auringonlaskut pitävät mielen virkeänä.
Kun illat venyvät, kauniit auringonlaskut pitävät mielen virkeänä. (Kuva Anni Muukkonen)