Kaukana Espoon vesiltä

Suomen Meripelastusseuran pelastusristeilijä Jenny Wihuri on suorittamassa pitkää koulutuspurjehdusta eteläiselle Itämerelle ja Pohjanmerelle. Jenny Wihuri lähti liikkeelle vappupäivänä Helsingin Eteläsatamassa ja saavutti reissun kaukaisimman pisteen keskiviikkona kun alus kiinnittyi Bremerhaveniin valmistautumaan saksalaisen meripelastuksen 150-vuotisjuhliin. Miehistö koulutuspurjehduksella vaihtuu noin viikon välein ja itse lähdin mukaan 4. legille, joka päättyi Bremerhaveniin keskiviikkona. Tässä kertomukseni kuluneesta viikosta.

24.5.2015 Kööpenhamina – Nykøbing

Heittelin lauantaina epätoivoisesti varusteita kassiin. Olin seuraavana aamuna lähdössä lentokoneella Kööpenhaminaan ja sieltä PR Jenny Wihurilla Kielin kanavan kautta Bremerhaveniin. Samalla lentokoneella kanssani ensimmäisen etapin lensi myös toinen espoolainen, Marcus, ja liuta muita meripelastajia. Meitä tulisi olemaan paatissa seuraavat viisi päivää yhteensä 11 miehistön jäsentä.

Saavuimme Köpikseen ja Jenny Wihurille sunnuntaina aamupäivällä. Tehtiin edellisen miehistön kanssa läpsystä vaihto ja he lähtivät lentokentälle ja Suomeen. Pertsa jäi laivaan jatkamaan reissua jo neljättä viikkoa ja Christian toista. Puolet porukasta lähti etsimään avoinna olevaa kauppaa ja toinen puoli jäi laittamaan alusta meriklaariksi. Porukka oli aika täpinöissään ja innoissaan lähdössä aurinkoiselle merelle. Itse en ole koskaan ollut Jenny Wihurilla merellä, ja pari muutakin oli tehnyt vain parin tunnin harjoituksia Jennyllä.

Noin puoli tuntia ennen suunniteltua lähtöaikaa, edessämme ajoi purjevene karille. AV Antti kävi sen siitä irroittamassa pastan syönnin lomassa, mutta vähän lähtö tästä syystä viivästyi. Uudella innolla kävi lopulta ohjaamosta irrotuskäsky. Into loppui lyhyeen kun metrin laiturista päästyämme tuli kiinnityskäsky ja palasimme laituriin: vasen potkuri ravisti oudosti. Kuin ihmeenkaupalla ohitsemme ajoi veneellä vapaasukeltajia, jotka tarjoutuivat tsekkaamaan mikä siellä potkurissa on vikana. Vähän kiipesi kylmä hiki otsalle, että tähänkö tämä suuri seikkailu nyt jäi. Kävi ilmi, että potkuriin oli tarttunut merenpohjasta noussut purje, mutta onneksi vapaasukeltajat saivat sen kohtuullisen helposti irti. Hieman siinä mietittiin, että nouseekohan sieltä seuraavaksi venekin…

AV Antti lähti avustamaan karille ajanutta purjevenettä.
AV Antti lähti avustamaan karille ajanutta purjevenettä.

Nyt sitten viimein merelle, noin tunti aikataulusta myöhästä. Vasen vahti (minä, Jartsa, Hannu ja Pertsa Kaisan johdolla) aloitti satamasta poistumisen jälkeen ohjailutoimet ja oikea vahti (Marcus, Markku, Christian ja Nekku Jaakon johdolla) jäivät saman tien vapaavahtiin. Keli oli hieno ja pääsimme hyvää tahtia etenemään kohti Nykøbingia. Päällikkömme Pepe oli seurannut tuuliennusteita ja tiistaiksi oli luvattu navakkaa tuulta, joka nostaisi aallokkoa isoimmille aukoille. Näin ollen tarkoituksemme oli päästä mahdollisimman nopeasti Kielin kanavan suulle. Ensimmäinen etappi sujui vallan mainiosti tunnin vahdeissa opetellessamme kolmen hengen ohjailuryhmän meininkiä: navigaattori ilmoittaa reittisuunnitelman mukaiset ohjailukomennot ohjailijalle, joka seuraa tutkalla ja tähystämällä muuta liikennettä ja antaa navigaattorin ja omien havaintojen perusteella ruorikomennot ruorimiehelle.

Legin nsimmäisiä tutkaplottauksia.
Legin nsimmäisiä tutkaplottauksia.

Nykøbingiin saavuimme noin klo 22 illalla ja porukka oli aika valmista kauraa petiin heti, kun olimme syöneet hodareita ja perunasalaattia navat täyteen. Legin pituus oli 105 mailia.

Nyköbingin satama auringon laskiessa.
Nyköbingin satama auringon laskiessa.

25.5.2015 Nykøbing – Laboe

Messissä nukkuvat heräsivät kahvin- ja puuronkeittoon ja onnistuivat aiheuttamaan rannan puolen sähkönsyöttöön oikosulun. Siinä sitten hälytysääniin heräsi muu miehistö. Kävin ostamassa vahtikarkit ja pari kauhaa läheisestä kaupasta ja sitten lähdettiin matkaan. Nyköbingin meripelastajien Fleming & Fleming kävi antamassa meille pari reittivinkkiä ennen lähtöä. Reitti vei meidät Kielin kanavan suulle Laboeen. Päällikkö-Pepe oli antanut ETA:ksi klo 18.00, joten pitkä päivä tästäkin tulisi.

Nyt kun homma alkoi jo sujumaan, siirryimme kahden tunnin vahteihin. Oikea vahti onnistui nappaamaan itselleen ruoanlaittovuorot ja päädyimme tauolla syömään riisi-kinkku-vihannes-hässäkkää Marcuksen ja Nekun tyyliin. Hyvin upposi tämä lounas. Merellä ei ollut paljon liikennettä ja aallokkokin oli pientä. Pienen hetken Kielin edustalla menimme sivuaallokossa, joka vähän keikutti, mutta vain vähän.

Oikea vahti vuorossa
Oikea vahti vuorossa

Laboessa meitä oli vastaanottamassa satamakapteeni, joka osoitti meille laituripaikan Berlin-meripelastusaluksen vierestä. Siivottiin alus ja lähdettiin käymään kävelyllä. Laboe on oikein viihtyisä saksalaiskaupunki hienolla hiekkarannalla ja rantakävelykadulla. 45 minuutin kävelyvapaan jälkeen palasimme Jennyyn opiskelemaan Kielin kanavan toimintatapoja ja sen jälkeen lähdimme etsimään sopivaa illallisravintolaa. Väsynyt miehistö ei paljon Laboen yöelämästä piitannut, mikä oli hyvä, koska näin sesongin ulkopuolella se olikin lähes olematonta.

Rescue Berlin
Rescue Berlin

26.5.2015 Laboe – Cuxhaven

Aloitimme aamun hakemalla tuoreita sämpylöitä sataman kahvilasta ja sitten painuimme läheiseen sukellusvenemuseoon. Siellä oli U-Boot 995 rannalle nostettuna sekä muistomerkki kaikille molemmissa maailmansodissa taisteilleille aluksille ja miehistöille. Varsinkin sukellusvene herätti kiinnostusta meissä ja mieleen tuli muunmuassa, että Jennyn punkat ovat kaikin puolin oikein mukavat!

Laboen satama aamuauringossa
Laboen satama aamuauringossa
U-Boot 995 ja osa Jenny Wihurin miehistöstä
U-Boot 995 ja osa Jenny Wihurin miehistöstä

Klo 11 lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän päivän etappiin kuului Kielin kanava ja lähdimme kanavan suulle odottelemaan vuoroamme päästäksemme sulkuun. Hetken aikaa katselimme isompia kanavaan meneviä aluksia ja kuuntelimme saksankielistä VHF-keskustelua kunnes tuli meidän vuoro. Menimme sulkuun yhdessä rahtialus Lady Novan kanssa. Hetken aikaa arvoimme menemmekö sulussa ylös vai alas ja vahtasimme köysiä, mutta ylöshän me nousimme. Lähdimme Lady Novan perässä ajamaan vasemman vahdin ollessa ohjailuvuorossa ja pääsimme hurjat kolme mailia kunnes meidät pysäytettiin odotusalueelle Lady Novan kanssa. Usean mailin päässä vastaan oli tulossa pari hinaajaa ja jotain heidän välissään ja kanava oli siltä kohtaa aika kapea, joten meitäkään ei päästetty eteenpäin. Tunnin verran kelluimme odotusalueella kunnes hinaajat tulivat näkyviin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Siinähän sitten tulikin melkein heti vahdin vaihto, eli vasen vahti sai kunnian ajaa ensimmäiset neljä mailia… Vähän siinä mietitytti päällikköäkin, että mitenhän loppureissu sujuu kun auringonlaskun jälkeen kanavassa ei saa edetä ilman luotsia. Mutta ensimmäisen odotusalueen jälkeen matka jatkui tasaisella kahdeksan solmun nopeudella lähes loppuun asti. Puolessa välissä kanavaa oikean vahdin ollessa ohjailuvuorossa, ohitimme ”all ships welcome” –kohdan ja kuulimme rannasta Maamme-laulua. Aika hieno fiilishän siitä tuli!

Bloggari peräkannella
Bloggari peräkannella
Sulussa Lady Novan perässä
Sulussa Lady Novan perässä
Tutka kuva oli miellyttävän selkeä kanavassa!
Tutka kuva oli miellyttävän selkeä kanavassa!

 

"Pertsan silta!" kaikui hailerissa kun lähestyimme tätä ja vapaa vahti heräsi päiväunilta ihailemaan "lentävää vaijerilossia".
”Pertsan silta!” kaikui hailerissa kun lähestyimme tätä ja vapaa vahti heräsi päiväunilta ihailemaan ”lentävää vaijerilossia”.
Välillä oli enemmän tilaa ohittaa, välillä vähemmän...
Välillä oli enemmän tilaa ohittaa, välillä vähemmän…

Pääsimme länsipäädyn sulkuun puoli kahdeksan aikaan illalla, joten meille jäi vielä hyvin aikaa ehtiä valoisalla Cuxhaveniin asti. Koska oikea vahti oli taas joutunut lounasvuoroon, vasen vahti kokkasi iltapalan.

27.5.2015 Cuxhaven – Bremerhaven

Tuuli yltyi edellisen yön ja illan aikana yli 12 m/s, mutta sääennuste lupasi sen laantuvan iltapäivästä alkaen. Edessämme olisi 70 mailia Pohjanmerta, joten päällikkö päätti venyttää lähtöä. Vietimme aamun tutustumalla paikalliseen meripelastusalukseen Hermann Helmsiin sekä kävelemällä kaupungilla. Kävimme myös Lidlissä täydentämässä ruokavarastomme pariksi viimeiseksi päiväksi.

WP_20150527_09_22_08_Pro
Cuxhavenin rantaa

 

Jenny Wihuri Cuxhavenin satamassa
Jenny Wihuri Cuxhavenin satamassa

Päällikkö ilmoitti lähtöajaksi klo 14.14, mutta myöhästyimme hieman ja ”kaikki irti” käsky kaikui vasta klo 14.17. Kansimiehet olivat kyllä valmiita irroitukseen ajallaan, mutta hyvää päällystöä on niin vaikea löytää… Vasen vahti aloitti päiväunivahdilla ja oikea vahti ohjasi meidät Pohjanmeren maininkeja kohti. Onneksi aallokko oli sen verran pyöreää, että päiväunet onnistuivat vallan mainiosti. Merellä oli myös ruuhkaa enemmän kuin mihin olimme tottuneet, mutta onneksi osa oli kunnioitettavasti ankkurissa, joten väistäminen oli helppoa. Linnuntietä Cuxhavenista Bremerhaveniin ei ole pitkä matka ja vettäkin löytyy välistä, mutta vuorovesivaihtelun ja jokisuiston takia kiertomatka perille oli tosiaan sen 70 mailia. Virta suistoalueella oli melkoinen ja sen huomasi varsinkin poijujen kohdalla. Lisäksi väylästä n. 40 metriä sivuun oli todella matalaa ja siinä näki veden kuohunnan. Nousuvesi ja siitä aiheutuva virtaus antoi meille reilun kolme solmua lisää nopeutta.

Liikennettä Bremerhavenin sataman sisääntulossa
Liikennettä Bremerhavenin sataman sisääntulossa

Vähän ennen Bremerhavenin sataman alkamista ohitimme hollantilaisen meripelastusaluksen, joka oli myös tulossa kohti Bremerhavenia ja saksalaisten 150-vuotisjuhlallisuuksia. Satamaan ja satamasta tulevat konttilaivat olivat tajuttoman isoja ja vahtipäällikkö Kaksosen suusta kuuluikin noin viiden minuutin välein ”on se melekone holokki…”.

Haikein fiiliksin kiinnityimme viimeiseen sulkuun, joka vei meidät omalle satamapaikallemme. Kokonaismailimääräksi tälle legille tuli 337 mailia.

Neuer hafenin sulku Bremerhavenissa
Neuer hafenin sulku Bremerhavenissa

27.5.2015 Bremerhaven

Torstaina vietimme ansaittua vapaapäivää mm. tutustuen Bremerhavenin merimuseoon. Sen parasta antia oli ehdottomasti suuri allas, jossa sai ohjata pienoismalleja. Harjoittelimme meille ajoharjoitteluista tuttuja manöveerauksia, kuten mm. poijun kohdalle pysähtymistä. Museossa oli myös oma osasto 150-vuotiaalle meripelastustoiminnalle, joka kiinnosti meitä tietenkin erityisesti. Bremerhavenin merimuseo on sen verran laaja, että parissa tunnissa siitä ei saa kuin ripauksen irti. Kannattaa siis varata aikaa siellä vierailuun, jos haluaa tutustua kunnolla kaikkiin aihealueisiin!

Historiasta nykypäivään Bremerhavenin merimuseossa
Historiasta nykypäivään Bremerhavenin merimuseossa
Ajelua pienoismalleilla
Ajelua pienoismalleilla

Itse yritin löytää myös miehisessä ilmapiirissä kadonnutta naiseuttani kiertelemällä Bremerhavenin kauppoja. Täytyy myöntää, että tämän keikan tärkein varuste oli ehdottomasti korvatulpat, koska muuten nukkuminen olisi jäänyt erittäin vähäiseksi miehisten äänten (lähinnä kuorsauksen, mutta valitettavasti myös muiden äänien…) kaikuessa yöaikaan Jennyn väliskanssissa ja messissä.

Suuri osa miehistöstä, minä mukaan lukien, lensimme kotiin perjantaiaamuna ja tilalle saapui uusi miehistö, joka vie Jenny Wihurin Suomeen ensi viikon aikana. Muiden legien tapahtumia voi lukea Suomen Meripelastusseuran sivuilta.