Kallis, kalliimpi Itämeremme

Tämä artikkeli on toinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Finnpilot Pilotage Oy:n Luotsinvanhin Olli Taipale. Olli kirjoittaa myös suosittua Luotsin blogia.

Onko se täällä vai eikö se ole? Ilmastonmuutos nimittäin. Mennyt talvi oli aika erikoinen. Yksi pitkä lokakuu. Meillä on Isokarissa töissä kutterinkuljettaja, joka aloitti vuonna 1973, samana vuonna kuin minä synnyin. Sanoi, että hänen aikanaan ensimmäinen täysin jäätön talvi, jolloin päästiin ajamaan pikaveneellä koko ajan. Vesisateessa ja tuulessa. Ei se ehkä ihan sattumaa ole, että näin pääsi käymään.

Mitähän se taas vaikuttaa, kun ei jäätä ollut? Kasvaako levät, tupajumit ja merelliset koloraadokuoriaset vapaasti, kun niitä ei välillä pakastettu? Vai mikä se oli se, joka puiset laivanhylyt nakertaa? Ainakin vesi on valmiiksi lämmintä, joten ennustan, että mätänevien levien huumaavasta tuoksusta päästään nauttimaan jo varhain. Ihmisen muisti on melko lyhyt. Jos on paha leväkesä, niin Itämeren tila huolettaa, ja vaaditaan maajusseja sekä venäläisiä tilille. Jos taas ei, niin hehkutetaan Itämeren parantunutta tilaa. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Levistä (ei siis siitä mutkamäkipaikasta) on vaikea sanoa, ovatko ne lisääntyneet. Mäkihyppytermein: ehkä on, ehkä ei. Ei ole vuodet veljeksiä keskenään.

Jotenkin vähän ristiriitainen olo on työmaata katsellessa. Kalat on ainakin rantojen läheltä hävinneet. Helpommalla pääsee, kun käy kalakaupan kautta, eikä yritä siimaa liottaa turhaan. Toinen paha juttu on muovi. Ja roskat ylipäätään. Järkyttävä määrä pulloja ja muuta muoviroskaa huljuu uloimpien saarten rannoilla, jos on tuullut mereltä päin. Tässä yksi päivä meinasin ajaa telkkarin yli. Luksori näytti olevan, tai Salora. Noin 24 tuumainen. En tiennytkään, että vuosituhannen alun Luksorit kelluu.

Laivoistahan se törky tulee. Olisiko slaavilaisvoittoisten merenkulkijoiden vuosikymmenten saatossa perittyä välinpitämättömyyttä ympäristöstä? Voi se osaksi tulla veneistäkin. Ei se ehkä yksittäistä meripelastajaa motivoi pelastamaan merta, kun toiset kippaa kuutiokaupalla sontaa isoon varastoon ja itse jonottelee ruuhkaisena kesäviikonloppuna siihen tienoon ainoaan puolikuntoiseen septiponttooniin.

Tässä kun kauniina kevätiltana katselee kimmeltävää merta, niin onhan siinä aika paljon säilyttämisen arvoista. Luin lehdestä, että maailman merien arvo on 7 biljoonaa. Miten oli juuri tuohon lukuun päädytty, en tiedä, mutta itse sanoisin arvon olevan mittaamaton. Olisi aika kenkkua sanoa lapsille, että ei tuonne voi mennä uimaan, koska se on myrkyllistä. Lisäksi tulee kalastukselliset arvot sekä turismi. Turismia ei ole edes vielä ymmärretty täysin hyödyntää maassamme. Olisi kurjaa, jos meri menisi pilalle, ennen kuin joku ymmärtää.

Tässä luotsin ammatissakin pääsee merensuojelupuuhiin. Yhdessä tuotetankkerissa lipuu kerrallaan kauniissa kesäisessä saaristossamme mahdollisesti yli 10 miljoonaa litraa bensaa. Ysivitosta ja ysikasia. Kesä- ja talvidiisseliäkin. Edellämainittuja tankkereita kulkee joka päivä. Niiden lastilla ajaisi 16 666 666 00 kilometriä tavallisella pienellä henkilöautolla. Ihan vaan, jotta suuruusluokka käy paremmin selville. Ei olisi mukavaa, jos tuo määrä pääsisi huuhtelemaan saarien rantoja. On ilo ja kunnia varmistaa omalta osaltaan, että näin ei pääse käymään.

Pidetään siis roskat laitojen sisäpuolella ja pissat vessassa. Jos saadaan vielä siihen päälle parit hyvät suolapulssit, niin kuin viime talvena, niin ehkä se Itämeri siitä. Savukampelaakin voi ruveta taas verkoista löytymään. Välinpitämättömyyteen ei ole kuitenkaan enää varaa. Pienet teot ja oikea asenne, siinä se.

Hyvää ja turvallista kesää merellä! Ja mahdollisimman vähän meripelastustehtäviä.

Teksti ja kuva: Olli Taipale

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta.