Rauma kutsuu!

Viime vuonna tähän aikaan Espoossa valmistauduttiin vapaaehtoisten meripelastajien vuoden kohokohtaan, meripelastustaitokilpailuihin. Valmistelut olivat loppusuoralla ja pientä stressiä pukkasi päälle. Voin hyvin kuvitella minkälaisissa fiiliksissä Raumalla tällä hetkellä eletään kun lauantaina pidettävien meripelastustaitokilpailut lähestyvät yhtäaikaa armottoman nopeasti ja hitaasti.

Meillä Espoossa on ollut tapana pitää harjoituskilpailut meripelastustaitokisoihin lähteville joukkueille. Viime vuonna harjoitukset jäivät väliin, koska oli ”pikkasen” kiire puuhastella niitä ihan oikeita kisoja. Tänä vuonna kunnioitettiin taas perinteitä ja Mellsteniin kokoontuikin eilen yli 40 vapaaehtoista meripelastajaa: 21 kisoihin lähtevää ja loput sitten rastimiehen tehtäviin tai vastaaviin. Lisättiin tähän soppaan vähän PV Emmin öljynvaihtoa ja pilssin tyhjennystäkin kun väkeä puski rantaan enemmän kuin tehtäviä oli toimitsijoille antaa. Espoo tarjosi ainoastaan fasiliteetit ja pohjatyön: rastimiehiä tuli sitten ihan jokaisesta pk-seudun yhdistyksestä ja sillä kuuluisalla loistavalla yhteistyöllä nämä treenit saatiin tehdyksi!

Espoosta lähtee skabaamaan kolme joukkuetta: yksi aikuisten kisoihin ja kaksi junnukisoihin. Helsingistä lähtee jopa neljä joukkuetta: kaksi aikuisten ja kaksi junnujen joukkuetta. Porkkalasta lähtee yksi joukkue aikuisten kisoihin ja yksi junnujen kisoihin ja MPas1 eli PR Jenny Wihuri lähettää Raumalle yhden aikuisjoukkueen. Lähes tulkoon koko tämä kööri oli eilen Mellstenissä harjoittelemassa viikonlopun koitosta varten.

Klo 18.15 joukkueet lähtivät liikkeelle. Rasteja oli kuusi ja ne vastasivat meripelastustaitokilpailujen aiheita: ensiapu, vesipelastus, merimiestaidot, viestiliikenne ja merenkulku eli navigointi. Ajankohtaisrastia emme harjoituskisoihin ikinä tee, koska eipä sitä koskaan voi tietää mitä se voisi sisältää! Merimiestaitorasteja meillä oli kaksi kappaletta, ihan vain varmuuden vuoksi, ja viestiliikenne oli oman rastinsa lisäksi upotettu myös EA- ja vesipelastusrasteihin.

Ensiapurastin aluksi joukkueiden tuli ilmoittaa itsensä ”viivalle” eli kertoa harjoitusjokeen olevansa ”vapaa/kuuntelulla”. He saivat hälytystehtävän aseman sisäpihalle, jossa oli ”epävarmuustilanne”. Joukkueet kohtasivat elottoman potilaan, jonka elvytystoimet tuli aloittaa ja jatkaa kunnes lisäapu tulee paikalle (eli rastimies ilmoittaa rastiajan päättyneeksi). Lisäksi tuli hälyttää lisäapua. Vierestä löytyi henkilö, jolla oli sääressä avohaava, joka piti myös hoitaa.

Merenkulku eli navigointirastille saimme lainaksi PR Jenny Wihurilta Rauman edustan merikortin, ja jotta se tulisi hyvinkin tutuksi kisaajille, heille oli laadittu useita kysymyksiä alueeseen liittyen: missä koordinaateissa sijaitsee…, mitä näette tosisuunnassa xxx kun seisotte paikassa yyy, mitä tarkoittaa minkäkin loiston vilkku, mikä on ETA kohteeseen a nopeudella b, jne. Kysymyksiä oli niin paljon, että rastiaika loppui eittämättä kesken ja se siinä oli vähän tarkoituskin. Navigointirasti oli ns. old skool -tyyppinen, jota aiemmin on nähty kisoissa ja joka nosti paineita sopivasti. Siinä tuli älytä lukea kaikki kysymykset läpi ensin ja jakaa ne sitten joukkueen kesken, jotta mahdollisimman moneen ehtisi vastata.

Ensimmäinen merimiestaidot rasti tutustutti joukkueet PV1-alukseen, jota Raumallakin tullaan käyttämään. Merelle ei ehtinyt lähteä, mutta lähtötsekit tuli hoitaa mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen oli tiedossa vielä kastliinan heittoa, solmujen tekoa ja merkinantolippujen tunnistamista (tunnistathan sinäkin ainakin viisi tärkeintä: A, B, C, L ja N?). Jälleen aika loppui kesken, mutta koska PV Westhousemme oli ihan oikeasti ”vapaa/kuuntelulla” koko illan, piti rastilla olla ohjelmaa, jos lähtötsekit jäisivät tekemättä aluksen lähtiessä tehtävälle.

Vesipelastusrastilla piti jälleen ilmoittautua harjoitusjokeen ja he saivat tehtävän Mellstenin lounaispuolelle, jossa sivullinen oli nähnyt kumollaan olevan soutuveneen n. 20 m päässä rannasta. Soutuveneen alta löytyi ”uhri”, joka oli onneksi ihan hyvissä voimissa kunhan joukkueet auttoivat hänet rantaan.

20160831_191651
Vesipelastusrasti
Viestiliikennettä oli siis upotettu jo kahdelle muullekin rastille, mutta lisää virvenkäyttöharjoitusta sai kun joukkueenjohtajan tuli muutaman valokuvan avulla ja virven välityksellä ohjeistaa joukkuetta rakentamaan erilaisista materiaaleista samanlainen rakennelma kuin kuvissa oli. Rakennelma ei sinänsä muistuttanut mitään mikä aiheutti harmaita hiuksia kaikille. Välissä piti vielä vaihtaa puheryhmää.
20160831_193226
Espoon joukkueenjohtaja Petsku yrittää tulkita kuvaa virven välityksellä joukkueelleen
20160831_193255
Espoon joukkue Fredrik ja Riku yrittävät tulkita joukkueenjohtajan virven välityksellä tulevia ohjeita
tottero
Vasemmalla tavoite ja oikealla tulos

Toinen merimiestaito tutustutti joukkueet tyhjennyspumpun käyttöön. Joukkueiden piti tyhjentää pumpun avulla vettä täynnä oleva soutuvene. Meillä Espoossa on käytössä Esteri, mutta koska PV1:sten alkuperäiseen varustukseen kuuluu Honda-tyhjennyspumppu, otimme sen käyttöön harjoituksiin. Jokainen joukkue joutui hetken miettimään, että miten ihmeessä se tämä tämmöinen nyt toimikaan kun Esteri lähtee käyntiin lähes tulkoon vain nykäisemällä, mutta Honda vaatii siemenveden (eräs joukkueenjohtaja käskytti joukkuettaan täyttämään säiliön ”siemennesteellä”) ja tehotkaan eivät ole Esterin luokkaa.

Lopuksi klo 20.15 kaikki joukkueet kerääntyivät aseman eteen ja siitä joukkueenjohtajien ohjeistamana lähtivät viimeiselle uintietapille kalliolta poijuja kiertäen uimaportaille.

20160831_201513
Kaikki joukkueet yhtäaikaa uintietapilla

Rastiaika oli jokaisella rastilla 10 minuuttia, jonka jälkeen oli vielä ainakin viisi minuuttia aikaa palautekeskustelulle. Pisteitä ei laskettu, eikä voittajia julistettu, mutta kisaajat ainakin toivottavasti jotenkin pääsivät fiilikseen!

Hurjasti tsemppiä kaikille kisoihin osallistuville! Lauantaina nähdään Raumalla!

Kallis, kalliimpi Itämeremme

Tämä artikkeli on toinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Finnpilot Pilotage Oy:n Luotsinvanhin Olli Taipale. Olli kirjoittaa myös suosittua Luotsin blogia.

Onko se täällä vai eikö se ole? Ilmastonmuutos nimittäin. Mennyt talvi oli aika erikoinen. Yksi pitkä lokakuu. Meillä on Isokarissa töissä kutterinkuljettaja, joka aloitti vuonna 1973, samana vuonna kuin minä synnyin. Sanoi, että hänen aikanaan ensimmäinen täysin jäätön talvi, jolloin päästiin ajamaan pikaveneellä koko ajan. Vesisateessa ja tuulessa. Ei se ehkä ihan sattumaa ole, että näin pääsi käymään.

Mitähän se taas vaikuttaa, kun ei jäätä ollut? Kasvaako levät, tupajumit ja merelliset koloraadokuoriaset vapaasti, kun niitä ei välillä pakastettu? Vai mikä se oli se, joka puiset laivanhylyt nakertaa? Ainakin vesi on valmiiksi lämmintä, joten ennustan, että mätänevien levien huumaavasta tuoksusta päästään nauttimaan jo varhain. Ihmisen muisti on melko lyhyt. Jos on paha leväkesä, niin Itämeren tila huolettaa, ja vaaditaan maajusseja sekä venäläisiä tilille. Jos taas ei, niin hehkutetaan Itämeren parantunutta tilaa. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Levistä (ei siis siitä mutkamäkipaikasta) on vaikea sanoa, ovatko ne lisääntyneet. Mäkihyppytermein: ehkä on, ehkä ei. Ei ole vuodet veljeksiä keskenään.

Jotenkin vähän ristiriitainen olo on työmaata katsellessa. Kalat on ainakin rantojen läheltä hävinneet. Helpommalla pääsee, kun käy kalakaupan kautta, eikä yritä siimaa liottaa turhaan. Toinen paha juttu on muovi. Ja roskat ylipäätään. Järkyttävä määrä pulloja ja muuta muoviroskaa huljuu uloimpien saarten rannoilla, jos on tuullut mereltä päin. Tässä yksi päivä meinasin ajaa telkkarin yli. Luksori näytti olevan, tai Salora. Noin 24 tuumainen. En tiennytkään, että vuosituhannen alun Luksorit kelluu.

Laivoistahan se törky tulee. Olisiko slaavilaisvoittoisten merenkulkijoiden vuosikymmenten saatossa perittyä välinpitämättömyyttä ympäristöstä? Voi se osaksi tulla veneistäkin. Ei se ehkä yksittäistä meripelastajaa motivoi pelastamaan merta, kun toiset kippaa kuutiokaupalla sontaa isoon varastoon ja itse jonottelee ruuhkaisena kesäviikonloppuna siihen tienoon ainoaan puolikuntoiseen septiponttooniin.

Tässä kun kauniina kevätiltana katselee kimmeltävää merta, niin onhan siinä aika paljon säilyttämisen arvoista. Luin lehdestä, että maailman merien arvo on 7 biljoonaa. Miten oli juuri tuohon lukuun päädytty, en tiedä, mutta itse sanoisin arvon olevan mittaamaton. Olisi aika kenkkua sanoa lapsille, että ei tuonne voi mennä uimaan, koska se on myrkyllistä. Lisäksi tulee kalastukselliset arvot sekä turismi. Turismia ei ole edes vielä ymmärretty täysin hyödyntää maassamme. Olisi kurjaa, jos meri menisi pilalle, ennen kuin joku ymmärtää.

Tässä luotsin ammatissakin pääsee merensuojelupuuhiin. Yhdessä tuotetankkerissa lipuu kerrallaan kauniissa kesäisessä saaristossamme mahdollisesti yli 10 miljoonaa litraa bensaa. Ysivitosta ja ysikasia. Kesä- ja talvidiisseliäkin. Edellämainittuja tankkereita kulkee joka päivä. Niiden lastilla ajaisi 16 666 666 00 kilometriä tavallisella pienellä henkilöautolla. Ihan vaan, jotta suuruusluokka käy paremmin selville. Ei olisi mukavaa, jos tuo määrä pääsisi huuhtelemaan saarien rantoja. On ilo ja kunnia varmistaa omalta osaltaan, että näin ei pääse käymään.

Pidetään siis roskat laitojen sisäpuolella ja pissat vessassa. Jos saadaan vielä siihen päälle parit hyvät suolapulssit, niin kuin viime talvena, niin ehkä se Itämeri siitä. Savukampelaakin voi ruveta taas verkoista löytymään. Välinpitämättömyyteen ei ole kuitenkaan enää varaa. Pienet teot ja oikea asenne, siinä se.

Hyvää ja turvallista kesää merellä! Ja mahdollisimman vähän meripelastustehtäviä.

Teksti ja kuva: Olli Taipale

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta.

Kisaajana meripelastustaitokilpailuissa

Olen ollut mukana meripelastustaitokisoissa kolme kertaa (Jämsässä 2012, Turussa 2013 ja Tampereella 2014) ja sijoitus on vaihdellut viime vuoden 6. sijasta Turun 14. sijaan. Espoolla on tapana lähettää vähintään kaksi joukkuetta kisoihin, välillä jopa kolme. Joukkueet ovat olleet sekajoukkueita tai sitten poika(mies?)- tai tyttö(nais?)joukkueita. Itse olen skabannut aina sekajoukkueessa ja joukkueen kokoonpano on vaihdellut joka vuosi. Jämsään meitä lähti ensikertalaisporukka ja joukkuekokoonpano pysyi samana kuin mitä oltiin edeltävän vuoden pikkujouluissa sovittu. Turkuun ja Tampereelle sen sijaan piti viime tipassa löytää uusi jäsen joukkueeseen kun aina yhdelle alkuperäiselle jäsenelle sattui ja tapahtui juuri ennen kisaa (btw, sama henkilö molempina vuosina… Jos haluaisin sabotoida jonkun toisen kisaa, ehdottaisin tätä kyseistä henkilöä joukkueeseen ;-)).

Turun kisoissa erittäin epäonnistuneen ajankohtaisrastin jälkinaurut
Turun kisoissa erittäin epäonnistuneen ajankohtaisrastin jälkinaurut

Kisaaminen on lähinnä tavattoman hauskaa! Tiedostamme realiteetit emmekä ole ikinä lähteneet ainakaan tosissamme mitalisijoista kamppailemaan, mutta Jämsässä ja Tampereella pokkasimme parhaan suorituksen yhdeltä rastilta (Jämsässä Merimiestaidot ja Tampereella Pintapelastus). Jämsässä toinen espoolaisjoukkue voitti myös yhden rastin (Viestintä). Mutta mitalisijoja tavoittelemattomallekin kisa on oppimiskokemuksena mitä parhain! Suosittelen lähtemään mukaan skabaamaan, oli omat taidot harjoittelijan tai päällikön tasolla. Oman mukavuusalueen ulkopuolella on hyvä käydä ja silloin yleensä oppii eniten. Lisäksi oppii toimimaan ryhmässä jouhevammin, mikä on meripelastajalle ehdoton vaatimus.

Joukkue Westhouse Tampereen yleisörasteilla

Kuka voi lähteä mukaan kisaamaan? Oikeastaan kuka vain, jolla on jonkinlaista ajatusta meripelastuksesta. Kisoissa on ollut vuosien varrella mukana viranomaisia maa- ja meripelastuspuolelta sekä muita vapaaehtoisia toimijoita. Joukkueen ovat muodostaneet ainakin puolustusvoimat, maastopelastajat, poliisit, VPK, merivartiosto, yms. Lisäksi mukana on ollut vapaaehtoisia meripelastajia jopa Virosta. Turun kisoissa koettiin jonkinlainen kolaus kun Maastopelastajien joukkue voitti koko kilpailun. Tosin kaikilla joukkueen jäsenillä oli huhujen mukaan kokemusta myös meripelastuksesta… Ainakin näin haluamme itsellemme kertoa!

Joukkue Emmi saapumassa maaliin Tampereella
Joukkue Emmi saapumassa maaliin Tampereella

Tänä vuonna joukkueelta toivotaan tietenkin erilaisia meripelastustaitoja sekä erityisesti myös veneenkäsittelytaitoja. Emme tietenkään kerro rastien sisältöjä sen koommin, mutta kuten aina, kisoissa ovat mukana seuraavat rastit: navigointi, merimiestaidot, viestintä, ensiapu, vesipelastus sekä ajankohtainen. Kisoihin tulevat joukkueet pystyvät näiden otsikkojen alla harjoittelemaan sopivia taitoja.

Jos katsot omaavasi osaamista ylläolevista kategorioista, etsi itsellesi kaksi joukkuetoveria ja lähde mukaan! Virallinen ilmoittautuminen tapahtuu touko-kesäkuun aikana ja kohkaamme siitä varmasti ainakin Facebookissa ja Twitterissä. Nuorisolle järjestetään myös omat meripelastustaitokilpailut samaan aikaan aikuisten kisojen kanssa.

Espoon junnujoukkue Tampereella. Sijoitus hienosti 4.
Espoon junnujoukkue Tampereella. Sijoitus hienosti 4.

Kesä 2014: kaksi merta

Tämä artikkeli on ensimmäinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti John Nurmisen Säätiön Tuula Putkinen. Kuvat ovat vapaaehtoisten meripelastajien ottamia.

Viime kesänä rikottiin ennätyksiä – hyvässä ja pahassa. Idässä eli Suomenlahdella koettiin ennätyskirkkaat vedet, kun taas Hangon länsipuolella velloivat kilometrien pituiset sinilevälautat. Pääsyynä lännen katastrofiin oli Itämeren pääaltaan syvänteisiin ajan kuluessa kerääntynyt suuri fosforivaranto, jonka alkuvuoden talvimyrskyt sysäsivät liikkeelle. Sinilevät tarvitsevat fosforia kasvaakseen ja toisena tekijänä sinileväkukintoja kiihdyttää lämpö. Lämmin heinäkuu aiheutti sitten sinilevien räjähdysmäisen leviämisen Saaristo- ja Ahvenanmerellä.

2015-02-19_12-39-47
Saaristomeren tila on joinakin kesinä ollut suorastaan karmiva. (Kuva Mikael Albrecht)

 

Pietarin jätevesiremontti ja Kingiseppin fosforivuotojen tukkiminen tepsivät

Poikkeuksellisen pitkä kuuma kesä oli todellinen happotesti Suomenlahden tilalle. Vedet kuitenkin pysyivät kirkkaana. Kaksi yksittäistä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kaikkein eniten Suomenlahden ennätyskirkkaaseen tilaan: Pietarin jätevesien tehostettu ravinteidenpoisto sekä Kingiseppin jätekipsivuoren fosforipäästöjen loppuminen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan heinä-elokuun keskimääräiset levien määrää kuvaavat klorofylliarvot olivat Suomenlahden itäisimmillä havaintopaikoilla 2000-luvun alimmalla tasolla.

John Nurmisen Säätiöllä oli merkittävä rooli sekä Pietarin jätevesiremontissa että Kingiseppin fosforivuotojen tukkimisessa. Pietarissa se toteutti yhdessä vesilaitoksen kanssa kemiallisen fosforinpoiston kaupungin kolmella suurimmalla jätevedenpuhdistamolla. Kingiseppissä säätiö aloitti yhteistyön Fosforit-lannoitetehtaan kanssa heti vuodon tultua ilmi. Nyt on näytetty toteen, että konkreettisilla toimenpiteillä saadaan myös konkreettisia tuloksia.

Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014
Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014. (Kuva Tero Markkula)

 

Työtä riittää vielä

Tehokkain ja nopein toimenpide Itämeren pääaltaan tilan parantamiseksi – ja sitä kautta myös Saaristomeren tilan parantamiseksi – on leikata suurimpien yksittäisten kuormittajien päästöjä Puolassa, Baltian maissa, Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Ihmekonsteja ei ole, mutta tämä kesä näytti, että jo meidän elinaikanamme on mahdollista saavuttaa näkyvä muutos meren tilassa.

Entä sitten Suomenlahti, onko sen tila nyt pysyvästi hyvä?

Suomenlahdellekaan ei voida tuudittautua siihen, että tämän kesän hyvä levätilanne säilyisi. SYKE varoittaa, että Suomenlahden kehitys ei jatkossa välttämättä etene suoraviivaisesti parempaan suuntaan. Happitilanteeseen ja fosforipitoisuuksiin vaikuttaa keskeisesti Itämeren pääaltaan syväveden ajoittainen virtaaminen pitkälle Suomenlahden itäosiin asti. Pintakerroksiin sekoittuessaan hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori voi nostaa rehevyystasoa merkittävästikin.

Oleellista on, että Suomenlahti ei voi puhdistua kokonaan ennen kuin koko Itämeri puhdistuu.

Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta.
Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta. (Kuva Andreas Hindrén)

 

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta. Tieto ovat jakamassa mm. Espoon kaupunki ja John Nurmisen Säätiö.