Mitä yhteistä on luomuviljelyllä ja satamien viemäröinnillä?

Tämä artikkeli on kolmas Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Helsingin kaupungin Itämerihaasteen koordinaattori Lotta Ruokanen.

Helsingin ja Turun kaupungit ovat pitäneet vesiensuojelua ja Itämeri-työn tekemistä strategisen tason kilpailukykytekijänä jo lähes vuosikymmenen. Kaupunginjohtajien aloitteesta käynnistettiin 2007 Itämerihaaste ja sen osana yhteinen Itämeri-toimenpideohjelma, jota molemmissa kaupungeissa on toteuttanut laaja toimialojen kirjo kaupunkisuunnittelusta satamiin ja opetushallinnosta pelastuslaitoksiin. Samalla alettiin haastaa mukaan muita kuntia, yrityksiä, yhdistyksiä, oppilaitoksia ja alueellisia toimijoita sekä Suomesta että muista Itämeren maista. Tällä hetkellä Itämerihaasteen kumppaniverkostossa on mukana yli 220 organisaatiota, jotka toteuttavat omia vesiensuojelutoimiaan. Aktiivisuudella ja yhteistyöllä tavoitellaan puhdasta, tuottavaa ja yhteistä Itämerta.

Yhteistyö on voimaa! Kuva: Laura Isomäki
Yhdessä rakennamme Itämerelle paremman tulevaisuuden! Kuva: Laura Isomäki

Aloitekaupungit itse toteuttavat järjestyksessä toista, 75-kohtaista Itämeri-toimenpideohjelmaansa 2014-2018, jossa on edustettuina Itämerihaasteen tavoin nyt viisi teemaa: Kirkkaat rannikkovedet (rehevöitymisen torjunta), hyvinvoiva meriluonto (haitallisten aineiden, roskaantumisen ja melun vähentäminen), puhdas ja turvallinen vesiliikenne (laivaliikenne, veneily ja öljyriskien torjunta), suunnitelmallinen vesialueiden käyttö (merialueiden toimintojen koordinointi, vedenalaisen luonnon tuntemus) sekä aktiivinen Itämeri-kansalaisuus (palvelutoiminta, verkostoyhteistyö, tietoisuuden ja toimijuuden lisääminen, opetus- ja tiedotustoiminta). Laivaliikenteeseen ja maanviljelyyn liittyvät toimenpiteet ovat konkreettisia esimerkkejä sitä, mitä kunnat Suomessa voivat tehdä oman toimintakenttänsä puitteissa kuormituksensa vähentämiseksi sekä lähivesiensä tilan parantamiseksi – ja samalla näyttää hyvää esimerkkiä muille satama- ja maatalousalan toimijoille.

Laivaliikenteen kuormitusta vähentävä iso parannus Helsingissä ja Turussa on vuodesta 2008 alkaen ollut, että satamissa satunnaisesti vierailevilta kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua, vaan kunnalliset satama ja vesilaitos ovat sopineet näiden kustannusten jaosta. Samalla varustamoille on kerrottu Itämeren herkkyydestä ja erityispiirteistä verrattuna esimerkiksi Atlanttiin ja kannustettu jättämään laivojen jätevedet satamassa viemäriin. Helsingin sataman kautta Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle johdettujen laivajätevesien määrä moninkertaistuikin muutamassa vuodessa. Vuosittain yli 250 risteilyalusta vierailee Helsingissä tuoden kukin kaupunkiin tuhansia turisteja, joten kyse on merkittävästä asiasta, jossa mereen joutuvan kuormituksen vähentäminen ja kaupungin vetovoimaisuus matkailukohteena kietoutuvat tiiviisti toisiinsa.

Satunnaisilta kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua vuoden 2008 jälkeen. Kuva: Matti Tirri/Helsingin kaupungin kuvapankki
Kansainvälisiltä risteilyaluksilta ei ole peritty erillistä jätevesimaksua vuoden 2008 jälkeen. Kuva: Matti Tirri/Helsingin kaupungin kuvapankki

Kaikki Turun kaupungin pellot, esimerkiksi Ruissalossa, ovat luomuviljelyn piirissä. Helsingin kaupungin pelloilla Haltialassa ja Tuomarinkylässä ei ole käytetty teollisia fosforilannoitteita seitsemään vuoteen, osaa pelloista viljellään suorakylvömenetelmällä sekä ylläpidetään mahdollisimman suurta talviaikaista kasvipeitteisyyttä. On ehkä yllättävää, että näin suuret kaupungit voivat olla aktiivisia vesiensuojelijoita myös maataloudessa; kunnat ovat kuitenkin suuria maanomistajia ja itse viljeltyjen peltojen lisäksi tiukennettuja vesiensuojeluehtoja on myös kaupunkien vuokrapeltosopimuksissa.

Laaja teema Helsingin ja Turun nykyisessä Itämeri-toimenpideohjelmassa on toteuttaa aiemmin laadittuja hulevesiohjelmia lisäämällä selvästi sade- ja sulamisvesien luonnonmukaista käsittelyä kaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä. Myös yhteistyötä Itämerihaasteen kumppaniverkostossakin mukana olevien yliopistojen ja vesiensuojeluyhdistysten kanssa on tiivistetty ja valmisteltu erillishankkeita esimerkiksi merialueiden mikroroskaantumistilanteen selvittämiseen ja Aurajoen sekä Vantaanjoen valuma-alueen haja-asutuksen ja maatalouden kuormituksen vähentämiseen liittyen. Itämerihaasteen alkuvuosina perustetut Helsingin kaupungin Itämeren suojelun ekonomian lahjoitusprofessuuri Helsingin yliopistolle sekä Turun kaupungin Saaristomeren Suojelurahasto jatkavat myös toimintaansa.

Kaikki Turun pellot esimerkiksi Ruissalossa ovat luomuviljelyn piirissä. Kuva: Lotta Ruokanen
Kaikki Turun kaupungin viljelemät pellot, esimerkiksi Ruissalossa, ovat luomuviljelyssä. Kuva: Lotta Ruokanen

Tämän kaiken taustalla ja lisäksi Helsinki ja Turku tukevat Itämerihaasteen kumppaniverkostoa sekä Suomessa että ulkomailla jäsenten vesiensuojelutoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, tarjoavat kohtaamisia ja kokemustenvaihtoa sekä valmistelevat ja toteuttavat yhteisiä kehityshankkeita esimerkiksi EU-rahoitusohjelmiin. Tiedätkö, onko asuinkuntasi aktiviinen vesiensuojelija? Tarvitsisiko työnantajasi tai harrastusporukkasi tukea tai ideoita Itämeren suojeluun osallistumiseksi? Kutsun työpaikkasi ja harrastusseurasi mukaan Itämerihaasteeseen!

Lisätietoja: www.itamerihaaste.net

Kallis, kalliimpi Itämeremme

Tämä artikkeli on toinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti Finnpilot Pilotage Oy:n Luotsinvanhin Olli Taipale. Olli kirjoittaa myös suosittua Luotsin blogia.

Onko se täällä vai eikö se ole? Ilmastonmuutos nimittäin. Mennyt talvi oli aika erikoinen. Yksi pitkä lokakuu. Meillä on Isokarissa töissä kutterinkuljettaja, joka aloitti vuonna 1973, samana vuonna kuin minä synnyin. Sanoi, että hänen aikanaan ensimmäinen täysin jäätön talvi, jolloin päästiin ajamaan pikaveneellä koko ajan. Vesisateessa ja tuulessa. Ei se ehkä ihan sattumaa ole, että näin pääsi käymään.

Mitähän se taas vaikuttaa, kun ei jäätä ollut? Kasvaako levät, tupajumit ja merelliset koloraadokuoriaset vapaasti, kun niitä ei välillä pakastettu? Vai mikä se oli se, joka puiset laivanhylyt nakertaa? Ainakin vesi on valmiiksi lämmintä, joten ennustan, että mätänevien levien huumaavasta tuoksusta päästään nauttimaan jo varhain. Ihmisen muisti on melko lyhyt. Jos on paha leväkesä, niin Itämeren tila huolettaa, ja vaaditaan maajusseja sekä venäläisiä tilille. Jos taas ei, niin hehkutetaan Itämeren parantunutta tilaa. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Levistä (ei siis siitä mutkamäkipaikasta) on vaikea sanoa, ovatko ne lisääntyneet. Mäkihyppytermein: ehkä on, ehkä ei. Ei ole vuodet veljeksiä keskenään.

Jotenkin vähän ristiriitainen olo on työmaata katsellessa. Kalat on ainakin rantojen läheltä hävinneet. Helpommalla pääsee, kun käy kalakaupan kautta, eikä yritä siimaa liottaa turhaan. Toinen paha juttu on muovi. Ja roskat ylipäätään. Järkyttävä määrä pulloja ja muuta muoviroskaa huljuu uloimpien saarten rannoilla, jos on tuullut mereltä päin. Tässä yksi päivä meinasin ajaa telkkarin yli. Luksori näytti olevan, tai Salora. Noin 24 tuumainen. En tiennytkään, että vuosituhannen alun Luksorit kelluu.

Laivoistahan se törky tulee. Olisiko slaavilaisvoittoisten merenkulkijoiden vuosikymmenten saatossa perittyä välinpitämättömyyttä ympäristöstä? Voi se osaksi tulla veneistäkin. Ei se ehkä yksittäistä meripelastajaa motivoi pelastamaan merta, kun toiset kippaa kuutiokaupalla sontaa isoon varastoon ja itse jonottelee ruuhkaisena kesäviikonloppuna siihen tienoon ainoaan puolikuntoiseen septiponttooniin.

Tässä kun kauniina kevätiltana katselee kimmeltävää merta, niin onhan siinä aika paljon säilyttämisen arvoista. Luin lehdestä, että maailman merien arvo on 7 biljoonaa. Miten oli juuri tuohon lukuun päädytty, en tiedä, mutta itse sanoisin arvon olevan mittaamaton. Olisi aika kenkkua sanoa lapsille, että ei tuonne voi mennä uimaan, koska se on myrkyllistä. Lisäksi tulee kalastukselliset arvot sekä turismi. Turismia ei ole edes vielä ymmärretty täysin hyödyntää maassamme. Olisi kurjaa, jos meri menisi pilalle, ennen kuin joku ymmärtää.

Tässä luotsin ammatissakin pääsee merensuojelupuuhiin. Yhdessä tuotetankkerissa lipuu kerrallaan kauniissa kesäisessä saaristossamme mahdollisesti yli 10 miljoonaa litraa bensaa. Ysivitosta ja ysikasia. Kesä- ja talvidiisseliäkin. Edellämainittuja tankkereita kulkee joka päivä. Niiden lastilla ajaisi 16 666 666 00 kilometriä tavallisella pienellä henkilöautolla. Ihan vaan, jotta suuruusluokka käy paremmin selville. Ei olisi mukavaa, jos tuo määrä pääsisi huuhtelemaan saarien rantoja. On ilo ja kunnia varmistaa omalta osaltaan, että näin ei pääse käymään.

Pidetään siis roskat laitojen sisäpuolella ja pissat vessassa. Jos saadaan vielä siihen päälle parit hyvät suolapulssit, niin kuin viime talvena, niin ehkä se Itämeri siitä. Savukampelaakin voi ruveta taas verkoista löytymään. Välinpitämättömyyteen ei ole kuitenkaan enää varaa. Pienet teot ja oikea asenne, siinä se.

Hyvää ja turvallista kesää merellä! Ja mahdollisimman vähän meripelastustehtäviä.

Teksti ja kuva: Olli Taipale

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta.

Kesä 2014: kaksi merta

Tämä artikkeli on ensimmäinen Puhdas Itämeri -artikkelisarjassa. Espoon Meripelastajat julkaisee useamman artikkelin aiheesta vuoden 2015 aikana. Kaikki artikkelit löytyvät ”Puhdas Itämeri” kategorian alta. Tämän artikkelin kirjoitti John Nurmisen Säätiön Tuula Putkinen. Kuvat ovat vapaaehtoisten meripelastajien ottamia.

Viime kesänä rikottiin ennätyksiä – hyvässä ja pahassa. Idässä eli Suomenlahdella koettiin ennätyskirkkaat vedet, kun taas Hangon länsipuolella velloivat kilometrien pituiset sinilevälautat. Pääsyynä lännen katastrofiin oli Itämeren pääaltaan syvänteisiin ajan kuluessa kerääntynyt suuri fosforivaranto, jonka alkuvuoden talvimyrskyt sysäsivät liikkeelle. Sinilevät tarvitsevat fosforia kasvaakseen ja toisena tekijänä sinileväkukintoja kiihdyttää lämpö. Lämmin heinäkuu aiheutti sitten sinilevien räjähdysmäisen leviämisen Saaristo- ja Ahvenanmerellä.

2015-02-19_12-39-47
Saaristomeren tila on joinakin kesinä ollut suorastaan karmiva. (Kuva Mikael Albrecht)

 

Pietarin jätevesiremontti ja Kingiseppin fosforivuotojen tukkiminen tepsivät

Poikkeuksellisen pitkä kuuma kesä oli todellinen happotesti Suomenlahden tilalle. Vedet kuitenkin pysyivät kirkkaana. Kaksi yksittäistä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kaikkein eniten Suomenlahden ennätyskirkkaaseen tilaan: Pietarin jätevesien tehostettu ravinteidenpoisto sekä Kingiseppin jätekipsivuoren fosforipäästöjen loppuminen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan heinä-elokuun keskimääräiset levien määrää kuvaavat klorofylliarvot olivat Suomenlahden itäisimmillä havaintopaikoilla 2000-luvun alimmalla tasolla.

John Nurmisen Säätiöllä oli merkittävä rooli sekä Pietarin jätevesiremontissa että Kingiseppin fosforivuotojen tukkimisessa. Pietarissa se toteutti yhdessä vesilaitoksen kanssa kemiallisen fosforinpoiston kaupungin kolmella suurimmalla jätevedenpuhdistamolla. Kingiseppissä säätiö aloitti yhteistyön Fosforit-lannoitetehtaan kanssa heti vuodon tultua ilmi. Nyt on näytetty toteen, että konkreettisilla toimenpiteillä saadaan myös konkreettisia tuloksia.

Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014
Kotkan edustalla vesi oli kirkasta kesällä 2014. (Kuva Tero Markkula)

 

Työtä riittää vielä

Tehokkain ja nopein toimenpide Itämeren pääaltaan tilan parantamiseksi – ja sitä kautta myös Saaristomeren tilan parantamiseksi – on leikata suurimpien yksittäisten kuormittajien päästöjä Puolassa, Baltian maissa, Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Ihmekonsteja ei ole, mutta tämä kesä näytti, että jo meidän elinaikanamme on mahdollista saavuttaa näkyvä muutos meren tilassa.

Entä sitten Suomenlahti, onko sen tila nyt pysyvästi hyvä?

Suomenlahdellekaan ei voida tuudittautua siihen, että tämän kesän hyvä levätilanne säilyisi. SYKE varoittaa, että Suomenlahden kehitys ei jatkossa välttämättä etene suoraviivaisesti parempaan suuntaan. Happitilanteeseen ja fosforipitoisuuksiin vaikuttaa keskeisesti Itämeren pääaltaan syväveden ajoittainen virtaaminen pitkälle Suomenlahden itäosiin asti. Pintakerroksiin sekoittuessaan hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori voi nostaa rehevyystasoa merkittävästikin.

Oleellista on, että Suomenlahti ei voi puhdistua kokonaan ennen kuin koko Itämeri puhdistuu.

Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta.
Ekenäs Sjöräddare varoitti uimareita viime heinäkuun lopulla Tammisaaren saaristossa olevasta isosta sinilevälautasta. (Kuva Andreas Hindrén)

 

Puhdas Itämeri on vuoden 2015 Meripelastustaitokilpailuiden teema. Espoon Meripelastajat haluavat tuoda kisojen yhteydessä esiin tietoutta Itämeren tilasta. Tieto ovat jakamassa mm. Espoon kaupunki ja John Nurmisen Säätiö.